Perheen matkassa: Hikinen Praha

Praha on tarjonnut lämpöä ja vieraanvaraisuutta. Lämmintä on ollut koko ajan 30 asteen tietämissä ja hiki on virrannut. Voin tunnustaa, että minulla oli epäilykseni tsekkiläisestä palvelusta, mutta ne on ollut täysin vääriä. Ihmiset palveluammateissa ovat hyväntuulisia ja puhuvat huomattavasti paremmin englantia kuin Saksassa.

Varsinkin leirintäalueemme omistaja on ollut mahtava! Saman kadun varrella on ainakin viisi leirintäaluetta, jotka ovat melko pieniä, reilun kokoisia takapihoja oikeastaan. Meidän paikkamme Hajek on kuitenkin siisti ja kaikki toimii. Hintaa yhdelle yölle tulee alle 25 euroa. Täällä on yöpyjiä eniten Saksasta, mutta myös Italiasta ja Englannista. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan toistensa kanssa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan matkasuunnitelmista. Saimme ostaa myös ratikkaliput täältä, joten pääsimme helposti yhdellä kulkuvälineellä suoraan keskustaan ihan leirintäalueen läheltä.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme Prahan linnan alueella, St.Vituksen katedraalissa ja Vanhassa kaupungissa. Isompia lapsia varsinkin kiinnosti monet tarinat, joita Prahan rakennuksiin liittyy. Matkaopas oli jäänyt vaunulle, mutta kerroin mitä muistin ja loput tarkistettiin illalla kirjasta. Itseäni kiinnosti eniten päästä näkemään St.Vitus sisältä, sillä viime kerralla vuonna 2006 ihailin rakennusta vain ulkoa. Muistan vieläkin kuinka vaikuttunut olin sen hienoudesta. Eikä sisäpuoli ollut pettymys!

Linnahan sijaitsee melko jyrkän kukkulan päällä ja sinne on kiipeämistä kerrakseen. Ylös menimme portaattomasta kohdasta, mutta alas rymisteltiin rattailla portaita. Onneksi välillä on pitkiä tasanteitakin. Portailla yhtäkkiä kiinalainen nainen tuli kysymään, että saako hän ottaa kuvan yhdessä Lindan kanssa. Saman seurueen mieskin tahtoi poseerata meidän blondin kanssa. Linda hymyili kiltisti, vaikka ihmettelikin, että mitä ihmeellistä hänessä on.

Kaarlen silta piti tietenkin ylittää, vaikka se onkin tuhottoman täynnä turisteja ja kaupustelijoita. Toiselle puolelle päästyämme aloimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Yhdeltä sivukadulta löytyi rauhallinen pikkuravintola, josta sai kohtuulliseen hintaan muutakin vatsantäytettä kuin hampurilaisia.

Harhailtiin ympäriinsä, sillä ilman jatkuvaa kartan lukemista sokkeloisilla kaduilla kulkeutuu helposti kauas sieltä mihin luulee menevänsä. Me osuttiin sattumalta ison ostoskeskuksen, Palladiumin, lähelle ja siinä kadulla meidän lapsia tultiin pyytämään piirtämään Unicefin hyväntekeväisyysprojektiin. Pallosalama Oulakin malttoi hyvän tovin istua piirrustustelineen edessä ja väritellä omaa kuvaansa. Ja siitä läheltä löytyi myös pysäkki, josta päästiin takaisin kotipysäkille Trojskalle.

Toisena päivänä meillä ei ollut enää mitään "pakollista" ohjelmaa, joten käytiin vaan tekemässä lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin kaduilla, ihailtiin astronomisen kellon tasatunnein tapahtuva nukkeshow ja juotiin jälleen frappucinot Starbucksissa. Niin ja käytiinhän me lelukauppa Sparky'sissa.

Oli varmaan onni, että tultiin ajoissa leirintäalueelle, sillä nopean kauppareissun jälkeen Jarno huomasi, että auto tiputtaa bensaa. Vika oli kuulemma helppo korjata, mutta useampi tunti siinä meni. Tankki piti ensin saada tyhjennettyä ja sen jälkeen leirintäalueen omistaja auttoi vuotokohdan korjauksessa. Jotain sieltä taitaa vieläkin vähän tihkua, mutta toivottavasti päästään suuremmitta ongelmitta Muncheniin asti. Siellä on Taunuksen osia myyvä MotoMobil. Ensin kuitenkin huomenna pysähdytään yhdeksi yöksi Ceske Budejovicessa panimokierrokselle. Nyt tulee varmasti taas taukoa päivityksissä, mutta palaan asiaan mahdollisimman pian.