Atlantin rannalla

Kerrankin tulee kuvamateriaalia melkein reaaliajassa. Palataan aiempiin toisella kertaa. Ollaan nyt siis vietetty kaksi yötä Katwijkissa Koningshofin leirintäalueella. Eilen oltiin kylässä suomalais-hollantilaisessa perheessä lähellä Delftiä. Oli oikein mukava kokemus tavata ensimmäistä kertaa elävänä blogituttu, kiitos siis Tarjalle kestityksestä! Pääsin käymään hollantilaisessa koulussakin :)

Poikettiin pikaisesti Delftin keskustassa Xenos-sisustuskaupassa ja tein löytöjä. Olisin voinut ostaa puoli kauppaa, mutta tällä kertaa piti tyytyä yöpöytään (jota varten piti katsoa Jarnoa kaikkein vetoavimmalla ilmeellä, että suostui ottamaan sen kyytiin), lampunvarjostimeen ja pariin kynttilään. Mutta ne on ihan superhienoja!

Illalla poikettiin vielä merenrantaan matkalla vaunulle. Vesi ei ollut kovinkaan lämmintä, mutta lapset hyppi aalloissa niin innoissaan, että olivat lopulta ihan märkiä. Kastelin vähän varpaita ja keräilin simpukoita. Minä <3 Hollanti!

Nyt kimpsut ja kampsut on kasattu ja jatketaan matkaa pitkin rantaa kohti Rodenia.

Juhannusaatto Legolandissa

Helteinen juhannusaatto vietettiin Legolandissa, Gunzburgissa. Aamulla lähdettiin ajoissa matkaan Munchenista ja vietiin taas ensin vaunu leirintäalueelle (Camping Gutshof Donauried). Alue oli pieni, kuin jonkun maatalon takapihalla olisi ollut. Tykkäsin kovasti, vaikka täällä piti sähkömittariin syöttää 50 senttisiä käytön mukaan ja suihkutkin oli kolikoilla toimivia. Lapsetkin viihtyivät, kun kerrankin oli iso leikkipaikka trampoliineineen.

Lauantai ei ehkä ollut paras valinta Legolandille, koska puisto oli todella täynnä. Suosituimmissa laitteissa jonot olivat pahimmillaan 45 minuuttia ja useaan odotettiin puoli tuntia. Puiston sekavaa tuntua lisäsi se, että missään ei ollut mitään englanniksi, ainoastaan saksaksi. Eikä puiston työntekijätkään olleet hanakoita puhumaan muuta kuin saksaa. Kun puisto sulkeutuu seitsemältä, niin laitteet menee kiinni jo kuudelta, samoin kaikki ruokapaikat. Tätä ei voi suomalainen ymmärtää.

Lapsille Legoland on kuitenkin elämys, mutta ei mikään huvipuistoa ihmeellisempi kokemus. Pienet legokaupungit kiinnostivat niin aikuisia kuin lapsiakin ja erityisen suurta hauskuutta oli päästä painamaan nappeja, joista jokin osa rakennelmista liikkui.

Romantiikkaa Venetsiassa

Lego-Berlin

Kato äiti!

Uskallatko koskea meritähteä?

Munchenin ympärillä 22.6.

Seuraavana aamuna kymmenen maissa huristettiin Olympiaparkin kirppikselle. Siellä ihmiset oli myymässä vanhoja tavaroitaan, osan ollessa ”ammattilaisia”. Sieltä olisi löytynyt 50-luvun kalustettakin, mutta me pysyttiin pienemmässä tavarassa. Löysin itselleni hienon Jeesus-patsaan, Jarno osti ZZ Topin lp:n ja Linda sai eurolla kaksi vanhaa Sylvanian families-hahmoa. 

 

Vanhojen löytöjen jälkeen oli luvassa uusinta uutta ja mahdollisimman modernia arkkitehtuuria BMW-museossa.  Esillä oli moottoreita, autoja, formuloita ja moottoripyöriä. Museo oli kyllä hieno, mutta ei ainakaan minua sykähdyttänyt. Eniten innoissaan Bemareista on meillä Tuukka.

Ohjelmassa seuraavana oli vierailla MotoMobilissa, kaupassa joka myy Taunuksen osia. Ei tarvitse montaa kertaa arvata kenen suosikkikohde se oli!

Lentokoneen moottoreista se lähti.

Tällaisista työstetään oikea malli auton korille.

BMW Welt

MotoMobil - taunustelijan taivas

Lähellä Munchenia sijaitsee myös Dachaun keskitysleiri ja kun historia kiinnostaa meitä vanhempia, niin päätettiin lähteä vielä siellä käymään. Oltiin sen verran myöhään liikkeellä, että inforakennus sulkeutui juuri ja kaikki päivän kierrokset oli aikaa sitten mennyt. Ajateltiin kuitenkin käydä vähän omin nokkinemme vilkaisemassa paikkaa, edes aidan takaa. Yllätykseksemme portti, josta ei aikanaan menty kuin yhteen suuntaan, oli auki ja muitakin ihmisiä kulki vielä leirin alueella. Kaikki rakennukset näyttelyineen olivat toki jo suljettuja, mutta päästiin kuitenkin ihan paikan päälle. Se ei selvinnyt ovatko portit aina auki vai johonkin tiettyyn aikaan asti. Jäljellä ei ole enää alkuperäisiä parakkeja, mutta yksi alkuperäistä jäljittelevä sinne on rakennettu ja lopuista näkyy kivijalka. Rakennusten rivi on ollut pitkä. Ajatus kaikista niistä leirille joutuneista vangeista hiljentää.  Aidan ulkopuolella on yhä näkyvissä rautatiekiskot, joita pitkin vankeja on tuotu.

Illalla käytiin kävelyllä leirintäalueen vieressä kulkevan kanavan varrella. Yhtenä iltana se oli lähes tyhjä ja Tuukka ja Linda kuljeskeli siellä keräämässä golfpalloja. Toisena iltana se olikin täynnä. Siinä pienen sillan alla oli kuohupaikka, jossa surffaajat harjoitteli ja muutama melojakin kävi tyrskähtämässä. Vettä ei siis ollut syvälti, mutta virtaus oli kova. Lapset syötti sorsia ja yksi oli niin rohkea, että haki leipää ihan Lindan kädestä.

Jollain on uusi pakkomielle - hippibussi on saatava!