Tällä kertaa lennettiin siis easyJetillä Helsingistä Gatwickin kentälle. Lennot maksoi noin 60€ per naama. Oltiin jopa hieman etuajassa kentällä ja laukutkin saatiin nopsasti. Siellä sitten isolla kentällä haahuiltiin kylttien mukaan junille. Kentän M&S Foodista saatiin kätevästi napattua mukaan iltapalaksi sandwichit, hedelmät ja herkut.
Junalippujen kanssa sählättiin automaatilla, joka ei myynyt vaihtoehtoa Victoria Station. Päästiin kuitenkin Tower Hill-pääteasemalla merkityllä lipulla Victorialle. Hotelli oli aivan loistavalla paikalla, noin 500 metrin päässä asemalta.
Hotellista täytyy sanoa, että ei se mitään luksusta edustanut. Suihkuverho oli homeessa, lattiat vähän paikoiltaan ja muutenkin huone oli aika pieni, mutta pienellä budjetilla matkaaville ihan hyvä. Ei me sinne huoneeseen oltu tultu asumaan. Ja kun oma wc ja suihku kuitenkin löytyi, niin en moiti enempää. Hintakin oli kolmelta yöltä kohtuullinen 160€.
Seuraavana aamuna lähdettiin heti kaupunkia katselemaan. Ensimmäisenä meillä oli listalla Tower Bridge, ajatuksena nähdä vähän muutakin kuin kauppoja. Meidän tuurilla hissi oli tietenkin pois käytöstä, niinpä saatiin hieman lisää liikuntaa kaiken muun kävelyn lisäksi. Näkymät oli kuitenkin kaiken kipuamisen arvoiset. Parissa kohtaa oli mahdollisuus katsoa sillan rakentamisesta ja suunnittelusta tehtyä esitystä. Muuten siellä oli jonkin verran esillä kuvia ja faktatietoa, mutta maisemat jäi mieleen parhaiten. Lopuksi käytiin maan alla tutustumassa restauroituun konehuoneeseen, jossa koneet oli maalattu ja pinstraipattu. Hot rod-meininkiä yllättävässä paikassa!
Oltiin siinä sitten sopivasti samalla puolella kaupunkia kuin Borough Market, joten käveltiin Thames-jokea myöten sinne. Ilmat suosivat, koska kertaakaan ei satanut ja lämmintä oli yli 10 astetta. Joenrantaa olisi voinut kävellä pidemmällekin.
Borough Market on ruuasta kiinnostuneelle taivas! Paikka oli ehkä hieman pienempi kuin olin ajatellut, mutta huumaava kuitenkin. Siellä leijui ihania tuoksuja ja jokaisella myyjällä olisi ollut kiinnostavaa maisteltavaa. Tällä kertaa lihaa sisältävät piet jäi maistamatta, koska ne oli niin hillittömän kokoisia, mutta palat kakkua tuli syötyä ja nautittua paikan leppoisasta ilmapiiristä. Kotiin tuotiin miehille pieniä chilisiä tuliaisia ja itselle niitä himoitsemiani Burnt Sugarin fudgeja.
Podin alkavaa päänsärkyä, joka ikävästi jomotteli. Oxford Streetille päästyämme mentiin siis ensimmäisenä Bootsille, josta löytyi ihmepillerit, joilla särky katosi hetkessä. Niitä pitikin sitten hamstrata kotiin toinenkin paketti.
Kun särky katosi, alkoi kauppojen innokas kiertely. Vaatekauppa toisensa perään tuli käytyä, mutta ykköskohde oli Primark. Se on jotain älytöntä! Se tungos ja ostoshulluus! Huhhuh. En jaksanut kiertää kuin alakerran ja olin ihan nääntymäisilläni. Tein kyllä ihania löytöjä ja kassalla visa vinkui, mutta tungos oli liikaa. Niinpä päätettiin kokeilla kauppaa illemmalla uudelleen ja mentiin syömään Kentucky Fried Chickenille. Amerikassa käymisestä huolimatta en ollut koskaan syönyt siellä ja kun se nyt sopivasti oli nurkalla, niin pitihän se koeajaa. Ja ihan hyviä ne sapuskat oli. Mini fillet ei tosiaankaan ollut mini, vaan ihan reilun kokoinen hampurilainen friteeratulla kanapihvillä.
Sen jälkeen oli parasta käydä tyhjentämässä ostokset hotellille ja antaa jalkojen vähän henkäistä. Pienen tauon jälkeen otettiin suunnaksi Piccadilly Circus ja kirjakauppa. Lehtiä oli nihkeänlaisesti, mutta paperitavarapuoli oli ylettömän ihana. Hiplattuani kaikkea päädyin ostamaan pöllökantisen osoitekirjan. Matkaseurani osti ihanan matkapäiväkirjan. Omani olin tietysti unohtanut kotiin, joten tämän reissun osalta se jäi raapustamatta.
Anthropologie ja Hamley´s käytiin myös ihmettelemässä ja sitten suunnattiin uudestaan Primarkille. Nyt siellä pystyi jo katselemaan tarjontaa eikä koko ajan tarvinnut väistellä ihmisiä. Yritän siis ottaa opikseni, että jos menen vielä Lontooseen, niin en mene Primarkille päivällä. Ja kyllä, poistuin sieltä jälleen kassillisen kanssa... Tällä kertaa olin jopa päässyt etenemään alusvaateosastolle saakka ja napannut sieltä useammatkin kivat pöksyt. Kohdalleni osui tietenkin söpö miesmyyjä, joka lopuksi iski silmää. Saatoin olla hieman nolona :D
Illalla ei tosiaankaan jaksettu lähteä mihinkään lähipubiin, vaikka sinne olisi ollut todella lyhyt matka. Suosiolla lötkötettiin huoneessa ja ihmeteltiin ostoksia. Niin ja käytiinhän me siellä Superdrugissakin. Aussieissa oli kimppaostostarjous ja poistin niitä mukaani 6 erilaista purtiloa. Innostuin siis ehkä vähän maailman ihanimmista shampoista ja muista.
Perjantain ohjelmassa ei päivälle ollut mitään kummempaa, niinpä metroiltiin katsomaan Big Beniä ja Westminster Abbey-kirkkoa. Saatiin turistikuvat napsittua ja jatkettiin matkaa Camden Towniin. Siellä olisi saanut aikaa kulumaan vieläkin kauemmin. Ensin käveltiin Parkwayta pitkin levykaupalle, jotta sain miehelle tuliaiset ostettua ja pääsin itse käymään Whole Foodsilla. Viime reissulla emme siis käyneet lainkaan markkinoilla, vaan ihan toisessa suunnassa ja jäin ihmettelemään, että mikä siellä Camdenissa niin ihmeellistä on. Nyt valuttiin siis joukon jatkona ja löydettiin kojua kojun perään, kenkäkauppoja ja ties mitä. Kauan siellä ei tarvinnut kierrellä, kun suurin osa valikoimasta tuntui olevan nähty. Rihkamaa ja rojua enimmäkseen. Tunnelma ja Stables Marketin miljöö ovat kuitenkin ainutlaatuiset ja niiden takia kiertelemässä viihtyi pidempäänkin. Kaikki ruokakojut näytti todella herkullisilta, mutta päädyttiin lopulta kiinalaiseen ruokaan. En ole ennen syönyt teriyakikanaa, mutta tämän jälkeen siitä tuli suurta herkkuani. Nam! Muuta ei taidettukaan ostaa, vaikka useampi tunti kierreltiin.
Pieni pyrähdys hotellille ja oli aika lähteä katsomaan mitä Jamie oli meille kokannut. Melko sopivasti kuuden maissa mentiin, kun jono ovella ei ollut vielä mikään hillitön. Ravintolaan voi tehdä varauksia vain yli 6 hengen seurueet. Saatiin käteen piippari, joka ilmoitti koska meille on pöytä vapaana. Parikymmentä minuuttia jouduttiin odottelemaan, mutta ehdittiinpä miettiä ulkona olevasta menusta tilaustamme.
Otettiin kummatkin alkupalaksi erilaiset herkkusienijutut, jotka ensinnäkin tuli pöytään oikeasti kuumina ja noin 10 minuutissa. Ruokaakaan ei tarvinnut odottaa liian kauan, vaikka ravintola oli koko ajan täynnä. Söin pienen annoksen spaghetti bolognesea, joka oli erilaista kuin kotona tehty, mutta hyvää silti. Koska aikaa oli vielä vähän, niin otettiin myös jälkiruuat. Hetken mietin tiramisun ja panna cottan välillä, mutta tiramisu houkutteli enemmän. Ja se oli aivan mahtavaa! En ole ikinä koskaan missään syönyt yhtä hyvää. Suosittelen sitä todella!
Mahat täynnä seikkailtiin itsemme taas Piccadillylle katsomaan odotettua Grease-musikaalia. Liput maksoi noin 30 euroa per naama, eli olivat oikein edullisia. Me varattiin omamme ennen matkaa netistä, mutta ainakin tuossa näytöksessä paikkoja olisi ollut vielä jonkun verran ja lippuja varmaan saanut oveltakin.
Musikaali oli jotain kauan muistettavaa. Vaikka joitain repliikkejä meni ohi ymmärryksen, niin juonessa pysyi hyvin mukana. Puvustus, lavastus ja koko toteutus oli tehty erinomaisesti. Tykkäsin ihan täysillä ja menisin katsomaan toisenkin kerran!
Illalla hotellihuoneessa koettiin matkan jännittävimmät hetket. Ystävälläni oli mukana "kahva", jolla voi punnita matkatavarat. Päätettiin pakata jo valmiiksi ettei aamulla tarvitse ihmetellä, vaikkei kiire ollutkaan. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun kahva väitti laukkuni painavan 35 kiloa! Siinä sitä sitten paniikissa pakattiin ja purettiin. Ehdin miettiä, että joudutaan syömään aika hyvä määrä tuliaisiksi ostettuja karkkeja ja tuuppaamaan käsimatkatavarat erittäin täyteen. Kunnes... ystäväni katsoo kahvaa tarkemmin ja huomaa sen näyttävän painon lbs-muodossa. Jostain kumman syystä kahva oli itsekseen muuttanut asetukset ja säikäyttänyt meidät pahan kerran. Kiloina painoa oli noin puolet vähemmän eli kaikki mahtui paremmin kuin hyvin sallittuun painoon. Kyllä siinä kiitettiin niin Jeesusta kuin montaa muutakin tahoa!
Varmistettiin paino vielä lentokentällä olevalla puntarilla ja sain nostaa vielä käsimatkatavarasta pinon lehtiä laukkuun. Niitä muuten kannattaa hamstrata WHSmithiltä, siellä on ihan törkeä valikoima jokaisen alan lehtiä. Niitä löytyy ainakin lentokentältä ja Victoria-asemalta. Lähtöselvitykseen saikin sitten jonottaa reilun tunnin, joten onneksi oltiin ajoissa. Ehdittiin kentältä tehdä viimeiset hamstraukset ja ystäväni esimerkin kannustamana minäkin nappasin viimeisillä punnilla itselleni pienen pullon Victoria´s Secretin hajuvettä. Olisin ostanut toisenkin, mutta jostain syystä Osuuspankin kortit ei halunnut ko. liikkeessä toimia.
Lennot meni mukavasti kumpaankin suuntaan, hieman aikataulua etuajassa olivat ja saatiin istua omassa rauhassa, kun kone ei ollut viimeistä paikkaa myöten täynnä. Harmi vaan, että easyJet lopettaa lentonsa Helsingistä. Olisin voinut kokeilla Pariisia ;) Ehkä Ryanairilla Roomaan joku kerta...
