sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Berliini, ensimmäinen päivä

No niin, aloitetaanpa sitten Berliinin kuulumiset. Yövyimme Hettler-Langen leirintäalueella, noin 30 kilometrin päässä Berliinin keskustasta. Meidän poppoolta hintaa tuli 35 €/yö. Alue sijaitsi kanavan varrella ja oli oikein siisti ja mukava. Tähän aikaan vuodesta leirintäalueilla on vielä rauhallista ja hinnatkin hieman matalammat. Toistaiseksi missään ei ole kyselty campingkorttia.

Meille neuvottiin kyllä bussi, jolla olisi päästy S-Bahn-asemalle, josta pääsi junalla sitten minne vaan. Päätettiin kuitenkin ajaa auto tienvarsiparkkiin Wannseen asemalle, jolloin riitti A- ja B- alueiden lippu. Ostettiin 48 tunnin Berlin-kortit, koska meillä oli aikomuksena käydä eläintarhassa ja tv-tornissa ja kortilla sai niistä hyvän alennuksen. Hintaa yhdelle kortilla tuli hieman alle 20 euroa ja samalla kortilla sai kulkea lapsetkin.

Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin S-Bahnilla (juna, joka kulkee maan päällä) ja U-Bahnilla (metro, joka kulkee lähinnä maan alla) kulkemista. Siitä se sitten lähti luonnistumaan, vaikka välillä joutui hetken miettimään, että etsitäänkö nyt maan alla vai päällä olevaa asemaa.

"Palkinnoksi" pitkien ajomatkojen kestämisestä ensimmäisen päivän ohjelma oli lapsille omistettu. Keskellä kaupunkia on valtava eläintarha, jossa me ainakin saatiin yli neljä tuntia kulumaan eikä vieläkään nähty ihan kaikkea ja leikkipaikalla olisi lapset viihtynyt pidempäänkin. Suosittelen isosti ottamaan mukaan kunnon eväät, niin puistossa voi helposti viipyä aamusta iltaan. Alennusten jälkeen eläintarhavierailu maksoi meiltä himpun alle 30 euroa.

Nämä kaverit oli melkoisen uneliaita.


Kaksipäinen kirahvi :D



Eläintarhan suloisimmat veijarit!


"Vapaus!" Katso elokuva Madagaskar, jollei tämä valokuva aiheuta sinulle naurunpyrskähdystä.

Valtava leikkipaikka, jossa riitti tutkittavaa.





Päivän päätteeksi lähdettiin etsimään jostain matkaoppaasta bongattua dineria, joka oli muuttanut nimensä Route 66:ksi, mutta oli onneksi samalla paikalla kuin pitikin eli Pariser Strasse 41. Viimeistään täällä huomattiin, että saksalaiset on aivan umpihulluja jalkapallopelien seuraajia ja täällä oli pelien takia lyhennetty lista käytössä. Harmi ettei päästy kunnon listaa tutkimaan, mutta ainakin oma pekonijuustohampurilaiseni oli maukas. Eikä muutkaan valittanut omista ruuistaan. Hieno sisustus ja paljon istumapaikkoja, suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti