Amazonilta tuli nippu matkaoppaita, joita olen innokkaasti selaillut. Lonely Planetin Eastern Europe vaikuttaa mainiolta opukselta kesän reissua ajatellen. Kaikki meidän kohdemaat Saksaa lukuunottamatta on käyty läpi ja löysinpä tietoa, jota en edes netistä onnistunut löytämään.

Saman sarjan London ja Berlin komistavat hyllyä myös. Lontoon opasta olenkin nyt eniten lukenut ja yrittänyt päättää mitkä on ne must see-kohteet. Vauvan kanssa museo per päivä on ehdottomasti maksimi.

Minulle matkoilla yksi tärkeistä jutuista on shoppailu. On kiva löytää kotiin jotain, mikä muistuttaa matkasta ja on yleensä kuitenkin samaan aikaan käytännöllinen. Meidän perheessä on jo perinne, että matkalta tuodaan syötäviä tuliaisia. Lontoosta aion tuoda teetä :)

Lontoossa aion vierailla Hummingbird bakeryssa, jonka ihania cupcakeja en varmasti tuo kotiin asti mukanani, mutta haluan käydä maistamassa olenko ollenkaan onnistunut leipomon reseptejä kotona toteuttaessani.

Toinen "pyhiinvaelluskohde" on Cath Kidstonin liike. En oikeastaan ole romanttisen tyylin sisustaja, mutta fanitan vintagetyylistä cowboy-kuosia ja tykkään muutamasta muustakin tämän merkin jutusta.
Nettisivujen tämän hetken aletuotteista ihastuin kirsikkamukeihin ja Lontoo-minikassiin, joten laitoin eilen tilauksen menemään. Tänään lähetti soitti ja toi paketin kotiin! Tätä voisin kutsua nopeaksi toiminnaksi. Toivottavasti liikkeestä löytyy meidän vauvan kokoa juuri noita cowboy-vaatteita, joita netistä ei enää saanut.

Nykyajan ihmeitä

Ennen muinoin, kun minunkin lapsuuden perhe automatkaili Suomessa, oli lasten viihdytettävä itse itseään. Olin kova lukemaan, mutta autossa se sai aikaan oksettavan olon. Niinpä takapenkillä istuttiin hissukseen, kuunneltiin radiota, myöhemmässä vaiheessa jopa korvalappustereoita ja katsottiin maisemia. Joskus koko perhe joutui kuuntelemaan pikkuveljen satukasetteja, niitä punaisia, jos muistatte.



Menneenä viikonloppuna meidän perhe matkusti mummolaan 500 kilometriä suuntaansa. Olipahan hieman toista luokkaa viihdytysvälineistö. Dvd-soitin piti lapset hiljaisena ja vanhemmat kuunteli cd-levyjä autostereoista. Isommat lapset sai jouluna mp3-soittimetkin, mutta läppärin vetäessä viimeisiään, niitä ei oltu vielä ladattu kuuntelukuntoon. Kesäksi kuitenkin sadut ja musiikit saadaan soimaan niistä, eikä kenenkään tarvitse odottaa oman sadun kuulemistaan. Miniläppärikin on hankittu reissaamista varten ja kartalla pysymisestä huolehtii navigaattori. Tosin kunnollinen karttakirja tulee kulkemaan mukana, kun navigaattoriin ei kannata sokeasti luottaa.

Avasin tämän blogin paikaksi matkamuisteloille ja avuksi niille, jotka vielä miettivät uskaltaako ja voiko lasten kanssa matkustaa. Kyllä voi!
Viime kesänä reissasimme parin kuukauden ikäisen vauvan ja kahden isomman lapsen, 5 ja 7 vee, kanssa asuntovaunulla Ruotsissa ja vuokra-asunnossa elellen Pärnussa.

Helmikuussa olemme lähdössä perheen pienimmän (9kk) kanssa Lontooseen. Kumpikaan meistä ei ole kaupungissa ennen käynyt, joten paljon uutta on taas luvassa.

Blogiin tulee myös matkasuunnitelmia, koska ensi kesänä aiomme lähteä asuntovaunuillen kiertämään Eurooppaa. Reitille osuu ainakin Riika, Varsova, Krakova, Praha ja Berliini.