torstai 12. syyskuuta 2013

Lontoon kuulumisia

Matka alkoi omalta osaltani jo oikeastaan perjantai-iltana, kun majoittauduin matkakumppanini Päivin luo puoleksi yötä. Lentokenttää kohti kun piti lähteä jo aamuyöstä, Norwegianin aamulento nousi ilmaan puoli kahdeksan aikaan. Sitä ennen ehdittiin sopivasti syödä aamiaista lentokentän Starbucksilla.

Olin ostanut meille jo etukäteen junaliput kentältä Victorialle ja säästettiinkin niissä noin 10 puntaa per henkilö. Jonkin aikaa tosin jouduttiin sitten odottelemaan, kun päästiin kaikista muodollisuuksista läpi odotettua nopeammin.
Southern, jolla matkustettiin, oli aivan tupaten täynnä. Me ei uskallettu istua ykkösluokan paikoille, kun seinissä oli niin kovat ukaasit sakoista ja mahdollisesta useamman kuukauden linnareissusta. Niinpä huojuttiin laukkujemme kanssa edestakaisin Victorialle asti.
Hetken vei taas hahmottaa miten se metrohomma menikään, mutta hyvin päästiin juoneen kiinni. Ja hotellimme The W14 oli myös yllättävän helppo löytää.

Hotelli oli ihan ok, mutta sivuilta saattaa saada vähän paremman käsityksen kuin mitä todellisuus oli. Hintaansa nähden kuitenkin suositeltava paikka. Huone oli siisti ja meillä oli oma wc/suihku. Kolme yötä maksoi noin 250€. Yhtenä aamuna sattui mielenkiintoinen juttu, kun oltiin alhaalla aamiaisella. Katosta alkoi yhtäkkiä valua vettä ihan kunnolla. Henkilökunta toi alle ison pinon pyyhkeitä ja ongelma oli hoidettu. Hmm... Ilmainen wifi toimi todella surkeasti. Sillä sai juuri ja juuri lähetettyä whatsappia, mutta mitään nettisivuja ei saanut auki eikä instagramiin ladattua kuvia. Sijainti oli kuitenkin plussaa, kahden eri metrolinjan pysäkeille (West Kensington ja Baron's Court) oli lähes sama, lyhyt kävelymatka.

Lauantaille meillä oli ohjelmassa ostoksia Oxford Streetillä ja Top Hat-musikaali. Mitäs kaupoista nyt voisi sanoa? Lontoo on paras ostoskaupunki Euroopassa, ihan ykkönen! Vaatteita löytyy joka makuun ja jokaiselle lompakolle. Isoimmat ostokset tein tottakai Primarkilla, mutta jonkun verran kivoja juttuja löytyi myös Forever 21:lta, Bootsilta (iso kasa vitamiineja ja luontaislääkkeitä), Nextiltä ja Marks&Spenceriltä.

Pidettiin vähän aikaa sadetta Oxford Streetin varrella olevassa isossa Bootsissa, kun katsoin takaovelta ympärilleni. Ihan sattumalta silmiin osui katokset, joissa luki Ed's easy diner. Ja sillä siunaamalla meille iski nälkä! Minulla on paha pulled pork-addiktio ja jos sitä vain sattuu ravintolan listalla olemaan, niin en edes harkitse syöväni jotain muuta. Ja täältä sitä löytyi! Oijoi, kannattaa poiketa tähän sivukujalla olevaan pikkuravintolaan.

Ehdittiin välissä käydä heittämässä ostoskassit hotellille ja sitten taas mentiin. Meillä oli melkoisen huono katukartta, siinä näkyi vain isoimpien katujen nimet. Yhden väärän neuvon jälkeen löydettiin silti ajoissa paikalle Aldwych-teatterille. Liput oli taas bongattu netistä mahdollisimman halvalla, vain 15 puntaa per lippu. Paikkakin oli tietysti sen mukainen, että saatiin kärsiä jäätävästä korkean paikan kammosta, ihan siellä perällä parvella. Onneksi paikkaa ei oltu saatu myytyä täyteen ja juuri musikaalin alkaessa saatiin siirtyä muutamia penkkirivejä eteenpäin paikoille, joilta ei ollut vaaraa kieriä alas.
Musikaali olikin sitten aivan mahtava. Top Hat on alunperin musikaalielokuva vuodelta 1935. Koko toteutus oli upea. Näyttelijät olivat elementissään ja tanssikohtaukset huikeita. Aksentin takia joitain nopeasti puhuttuja kohtia meni vähän ohi, mutta pääpiirteissään puheessa pysyy kyllä mukana huonommallakin kielitaidolla ja musiikista voi nauttia jokainen. En ole vielä huonoa musikaalia Lontoossa nähnyt, joten suosittelen sinne reissaavia käymään katsomassa minkä tahansa. Me yritettiin kyllä toisellekin iltaa kysellä lippukojuista halpoja lippuja, mutta kun hinnat olivat enemmän kuin netistä aiemmin katsottuna, niin jätettiin väliin.

Sunnuntaille oli suunnitelmissa eksotiikkaa ja uusia kulmia. Koska ihana Borough Market ei ole sunnuntaisin auki, niin suunnaksi otettiin Brixton Market. Me kierreltiin alueella Electric Avenue, Pope's Road... Noh, olihan siinä eksoottisia kauppiaita ja kalatiskiä ynnä muuta hilpettä. Varmaan jos olisi vähän parempi käsitys siitä mitä hakee, niin löytäisikin jotain. Katettu torialue oli vielä hyvin hiljainen, melkein kaikki kaupat oli kiinni. Sieltä olisi kyllä löytynyt muutama erittäin kiinnostava meksikolainen ravintola, joissa olisin voinut syödä. Onneksi todella suloinen käsityöläiskauppa oli auki! Ostin itse täytettävän ja ommeltavan nuken, joka jäi Päivin käsiin odottamaan valmistumista. Toisen käytävän varrella oli kiva paperitarvikeliike, jota voin myös suositella.
Muuten tunnelma oli ehkä hieman ahdistava, meille huuteli muutama epämääräisen oloinen mieshenkilö jotain. Brixton on käsittääkseni enemmän mustien aluetta. Otettiin kuvia vain liikkeistä ja rakennuksista, mutta sekään ei tuntunut olevan kaikkien mielestä suotavaa.













Suht pian oltiinkin valmiita vaihtamaan maisemia ja hurautettiin metrolla Leicester Squarelle, josta on lyhyt kävelymatka Chinatowniin. Pyörittiin pienten kiinalaisten seassa ihmetellen ja näyteikkunoiden kakkuja ihaillen. Moisia taidonnäytteitä ei ihan heti muualla tule vastaan. Lounastettiin kadulla syöden leipomosta ostettuja makeahkoja, lihatäytteisiä sämpylöitä ja palat kakkua. Päivi halusi maistaa bubble tea:ta, minulle riitti edelliskesäinen kokeilu Saksassa.
Alueelta olisi löytynyt kiinalaisravintoloita vaikka kuinka, mutta kovin paljon muuta nähtävää siellä ei ollut. Rihkamakaupasta sain hankittua haluamani vilkuttavan onnenkissan.








Jatkettiin kävellen Piccadilly Circuksen kautta Oxford Streetille asti. Matkan varrella oli hauskalta vaikuttava Rainforest cafe, jossa poikettiin sisällekin. Katutasossa on valtava sademetsä-aiheinen pehmolelukauppa ja alakerrassa on sitten kahvila/ravintola, jonne me ei kyllä jääty kaikkien lapsiperheiden kanssa jonottamaan. Jos olisin lasten kanssa liikkeellä, niin menisin ehdottomasti tänne!




Maanantaina oli sitten vuorossa Notting Hill Carnival, josta meillä oli isot odotukset. Oltiin liikkeellä hyvissä ajoin aamulla, koska netissä tapahtuman kerrottiin alkavan jo kello yhdeksän. Yllätyttiinkin, kun paikalla oli aluksi lähinnä poliiseja. Kaikki kauppojen ikkunat oli levytetty umpeen ja baaritkin tarjoilivat vain ikkunasta. Tästä päätellen meno yltyy iltaa kohden aika villiksi. Alueella harhailtuamme löydettiin kadunpätkä, jossa oli muitakin ihmisiä kulkuetta odottamassa ja siinä sitten istuksittiin hyvä tovi. Vasta lähempänä yhtä kulkue lähti liikkeelle kovaäänisten autojen saattelemana. Tanssia ei nähty meidän kohdalla, luultavasti vasta myöhemmin pätkällä, jossa tuomarit arvostelevat. Kun oltiin saatu kuvat napattua, niin lähdettiin pois päin. Ihmisiä valui alueen suuntaan koko ajan enemmän.



















Olihan reissussa vielä yksi kohokohta, Jamie's Diner! Paikka ei onneksi ollut tupaten täynnä, vaan päästiin heti pöytään. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja tälläkin kertaa ruuat tuli nopeasti. Ja hyvää se olikin! Otin Pitt waffle-annoksen, jossa oli suolaisia vohveleita, pulled porkia ja coleslawta. Jälkkäriksi hervoton annos Piccadilly mud pieta, suklaakakkua ja kermavaahtoa. Oioi, voin vaan suositella!



Lontoo on kaupunki, josta varmasti jokainen löytää itselleen kiinnostavaa tekemistä. Itse tulen varmasti vielä joskus sinne palaamaan, jos ei muuten niin shoppailemaan :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kirppisretkeilyä ja tuoreita kuulumisia





Yritin kovasti luoda toimivaa karttaa kirppissuunnistusta varten. Paras vaihtoehto, jonka senkin kimpussa askartelin useamman tunnin, oli tämä, johon jouduin vielä käsin lisäämään kirppisten osoitteet niiden nimien perään. Onko joku keksinyt toimivampaa systeemiä?

Huomenna on tarkoitus mennä Turkuun ihmettelemään Syys-Heikkiin ja samalla selata taas parin kirppiksen valikoimaa. Kesän harrasteautoilut alkavat olla ajeltu, mutta jos nyt vielä huomenna sää suosisi.
Ensi talven aikana vaunu tulee kokemaan ulkoisen muodonmuutoksen, mikäli tuon Pedal Pushin' Daddyn innostus riittää eikä muita töitä tule ovista ja ikkunoista.

Lontoon kuulumiset tulevat lähiaikoina eetteriin, vielä en ole ehtinyt kuvien kimppuun. Pian päästään myös perheen matkassa Kroatiaan ja sitä seuraa jälleen mukava Tallinnan retki vanhempieni seurassa. Pysykää kuulolla!