Viimeiset matkajutut odottaa vielä tuloaan, koska meidän talo oli mennyt kaupaksi reissun aikana ja me jouduttiin pikaisella aikataululla etsimään uusi koti ja muuttamaan. Ensi viikko menee vielä näissä muuton merkeissä, sitten on toivoa ehtiä tehdä muutakin.
Halusin kuitenkin muutaman sanan tulla kirjoittamaan turvallisuudesta, kun luin eilen tutun fb-päivityksestä, että heillä oli Virossa auto varastettu, mutta onneksi rosvon matka oli loppunut lyhyeen ja auto oli saatu toimivana, muutamalla lommolla varustettuna ja omaisuus tallessa takaisin. Tarkempia yksityiskohtia ei tarina kerro.
Tärkein vinkki on se, että majoitut hyvillä leirintäalueilla, joissa portit on suljettu yöksi. Näin auto ei ainakaan nukkuessasi katoa.
Yhtä tärkeää on se, että autosta poistuessasi et jätä mitään arvokasta tavaraa autoon. Itse tehtiin kyllä joskus niin, että laitettiin navigaattori hanskalokeroon, mutta fiksu turvaa senkin ja ottaa mukaan. Ei kasseja, eikä mitään muutakaan autoon, jos jätät sen jonnekin tienvarteen, kaupan pihaan tms parkkiin. Näin rosvot eivät kiinnostu autostasi.
Silloin kun jätettiin auto koko päiväksi jonnekin parkkiin, rattiin laitettiin rattilukko. Ja itsestäänselväähän on, että ikkunat on kiinni ja ovet lukossa.
Ja mikäli suuntaat Latviaan, niin älä lähde Honda CRV-autolla :D
maanantai 23. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Old style weekend, Roden
Hollantiin saavuttiin kuin varkain, rajojahan ei tuolla EU:n
sisällä paljon huomaa. Tien laidassa on muutama poliisiauto ja jossain
vaiheessa näkyy pieni kyltti, jossa lukee maan nimi. No, olihan siinä se ero
Saksaan verrattuna, että kaikkialla on tasaista. Taunus tykkää J
Lehmiä ja lampaita, pohjoisessa myös hevosia, on paljon! Kuulimpa Tarjalta
sellaisenkin faktan, että Hollanti tuottaa kolmasosan maailman tomaateista ja
neljäsosan paprikoista. Kasvihuoneitakin näkyy siis kiitettävästi. Ja niitä
meikäläisen ihailemia kanaaleja ja kauniita taloja. Entäs ne puutarhat?!
Huokaus.
Leirintäalue Koningshof oli vallan mainio, joskaan ei mikään
edullisin paikka. En tainnut aiemmin kirjoitella siitä, että alueella oli oma
uimahalli, jossa oli kiva lastenallas ja ulkoaltaat. Oltiin ainoat
uiskentelijat ja saatiin kaikessa rauhassa roiskia. Seuraavana aamuna lapset
bongasi ohikulkevan ranskanbulldoggin ja kävivät vakoilemassa missä se
asusti. Äiti tietysti pakotettiin
kysymään saako koiraa silittää. Siellä sitten Marttia ikävöiden käytiin kaikki
rapsuttelemassa ranskisneitiä. Illalla merenrannalla oli toinenkin ranskis
lenkillä ja olipa väritykseltäänkin kuin Martti!
Isoin syy Hollannin mutkaan oli Pohjois-Hollannissa,
Rodenissa järjestettävä Old style weekend, josta kuultiin meidän vaunun
myyneeltä Willemiltä. Bilepaikalla olisi ollut myös ”leirintäalue”, mutta sinne
ei saanut sähköä ja niinpä vietiin vaunu Hoppenhofin leirintäalueelle muutaman
kilometrin päähän. Jarno lähti Oulan kanssa katsomaan radalle kuinka hot rodit
kaahaa. Yhdessä käytiin sitten hakemassa eväitä Albert Heijnilta ja lähdettiin
paikan päälle Foxwoldeen. Hollannissa ja Saksassa kylien rajat menee niin
limittäin tai jotenkin muuten sekavasti, että on välillä vaikea tietää tarkkaan
millä ”paikkakunnalla” olet. Bileissä viihdyttiin lauantaina melkein
yhteentoista asti. Siellä soitti kaksi bändiä, mutta meillä ei ollut hajuakaan
mitä, koska missään ei ollut ohjelmaa. Paikan päältä sai ostaa ruokaa ja
juomaa. Seurasin ehkä vähän kauhulla, kun käytetyt muovimukit kerättiin välillä
maastakin, vietiin tiskille, käytettiin saippuavedessä ja täytettiin uudelleen.
Ei ehkä se kaikkein hygieenisin systeemi. Josta puheen ollen, ei saatu koko
reissulla mahatautia!
Sunnuntaina herättiin rauhassa ja iltapäivällä lähdettiin
vielä muutamaksi tunniksi katsomaan bändejä. Vuorossa oli ne mitä haluttiinkin
nähdä eli Hayride Silvertones ja The Tumblin’ Go go’s. Tykkäsin tosi paljon
kummastakin, mutta TTGG oli parempi. Illemmalla käytiin vielä kävelemässä
leirintäalueen lähistöllä. Siellä oli oikea tuulimylly ja nähtiin aivan ihana
shetlanninponin varsakin. Kiva oli katsella kauniita taloja ja puutarhoja.
Kahden veden välissä menee tie, joka on tärkeä tulvamuuri. |
Kelpais tämmönen 50-luvun Airstream meillekin. |
The Tumblin' go go's |
Willem ja Jarno |
Mikä minikokoinen söpöliini! |
Tunnisteet:
asuntovaunu,
camping,
Hollanti,
hot rod,
rockabilly,
Roden,
Taunus
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Herkkuja monenmoisia
Ennen reissua ostettu miniuuni on ollut todellakin
hankkimisen arvoinen. Siinä on paistunut pakastepizzat, mozzarellatikut, nuggetit,
nakit ja lasagne. Päällä olevilla keittolevyillä on tehty nuudelit ja
hernekeitot. Silloin kun Oula oli vielä vauva ja piti lämmittää maitoa ja
purkkiruokia, oli mikro paljon kätevämpi, mutta nyt uunista on ollut suurempi
hyöty. Viisihenkisellä perheellä ei olisi varaakaan syödä joka päivä
ravintolassa, joten kokkailu vaunussa on hyvä tapa säästää rahaa muuhun.
Paikallisissa kaupoissa näkee myös mielenkiintoisia juttuja siitä mitä missäkin
maassa syödään ja pääsee kokeilemaan uusia makuja. Yritetään aina maistaa
sellaisia tuotteita, joita ei Suomesta saa. Ja hyvin usein niitä tulee myös
tuliaisina kotiinkin.
Vaunukokkailusta huolimatta ehdittiin käydä ihan riittävän
monta kertaa Mäkissä ja Burger Kingillä ja syötiin hampurilaisia parissa
muussakin paikassa. Saksassa kokeiltiin kerran sitä kuuluisaa Döner kebabia. Aivan
erilaista kuin Suomessa! Paljon mausteisempaa ja aika suolaista. Leipä oli
vähän erilainen myös, rapeampi ja tosi hyvänmakuinen. Siinä kojussa missä
käytiin, ei myyjä osannut ollenkaan englantia, mutta onneksi meikäläinen osaa
numerot ja muutaman sanan saksaa, niin saatiin tilaus sujuvasti hoidettua.
Kuplatee (bubble tea) on mainosten mukaan uutuusjuttu
Saksassa, joten pakkohan sitä oli maistaa. Me käytiin nauttimassa testijuoma
Berliinissä kahvilassa, mutta varsinkin Mäkkärit mainosti sitä ympäri maata.
Teelaatuja on erilaisia, samoin kuplia. Otin hedelmäteen makeana ja se maistui
mehulta. Kuplat on pieniä, ”pehmeäkuorisia” palloja, joissa on litkua sisällä.
Maistamani olivat jogurttipalloja, mutta ei ne maistunut juuri miltään. Sitten
niitä imetään pillistä ja totta kai ne välillä hujahtaa vauhdilla suoraan
nieluun. Ei tarvitse maistaa toista kertaa, kiitos.
Iltapalalla vaunussa |
Mansikka-lakritsivissyä Ruotsista |
Juusto-pekonihampurilainen, Route 66-diner Berliini |
Evästystä Saksassa |
Suklaa-kookosfrappucino Berliinin Starbucksissa |
Pestopasta, Tiki heart cafe Berliini |
Hampurilainen, Tiki heart cafe Berliini |
Frozen yoghurt ja bubble tea, Berliini |
Prinsessajogurttia Prahasta |
Sormiruokaa Ceske Budejovicessa |
Hello Kitty-limsaa Tsekki |
Kinuskimunkit, Tsekki |
Spongebob-kaakao, Saksa |
Se väärä annos |
Kookos-limevissy, Saksa |
Cupcaket, Hollanti |
Movie Park ja leirintäalue-elämää
Ellei matkaväsymystä, niin ainakin nähtävyysväsymystä on
havaittavissa, niinpä alkuperäiseen suunnitelmaan tehtiin muutama muutos.
Gunzburgista ajeltiin suorempaa reittiä ja pidempi matka kohti seuraavaa
tärkeämpää etappia eli Movie Parkia yhden pysähdyksen taktiikalla. Oltiin yksi
yö Mannheimissa, joen rannalla olevalla leirintäalueella, jonne mentiin
ihmeellistä kinttupolkua pitkin.
Oltiin vähän huonosti varauduttu siihen ettei kaupat
ollutkaan sunnuntaina auki, joten ruokapuoli ratkaistiin kaappeja kaivelemalla.
Onneksi oli nuudeleita lapsille ja Suomesta mukaan otettua hernekeittoa
aikuisille. Maistui oikein hyvältä!
Aamulla tehtiin pikainen kieppi Walldorfissa, koska
Berliinin Heartbreaker-tapahtumassa saatu flaijeri mainosti siellä olevaa
levykauppaa. Dynamite Recordsin liike oli todella hyvin piilotettu jättimäisen
Sessions-soitinliikkeen varastotiloihin. Meinattiin jo luovuttaa, kunnes yksi
Sessionsin myyjistä lähti viemään meidät oikeaan paikkaan. Kauppa oli kuitenkin
erittäin onnistunut valinta, sillä itse ostin kaksi levyä ja Jarnokin poistui
käsissään kohtuullinen pino. Oula valitsi kaupasta itselleen hienon hupparin.
340 puuduttavan kilometrin jälkeen päästiin perille
Campingplatz Hohes Uferiin, 10 kilometrin päähän Kirchhellenin kylästä. Usko
meinasi loppua, kun ketään ei näy missään ja joka puolella on pieniä mökkejä
yhdistettynä asuntovaunuun. Sitkeästi ympyrää kierrettyämme löytyi yhdestä
kopperosta mies, joka tuli ulos ikkunasta, koska hänellä ei ollut oveen sopivaa
avainta. Kyllä, tarina on tosi! Meidänkin vaunulle löytyi paikka pieneltä
nurmikkopläntiltä ja saatiin avain huoltorakennukseen. Mitään lappuja ei
täytetty ja meille sanottiin vaan, että maksatte sitten lähtiessänne. Tänä
aamuna olisi haluttu laittaa pyykkiä peseytymään koneeseen, niin ketään
työntekijää ei löytynyt mistään. Ei siitä kopperosta, ei yläpuolella olevasta
ravintolasta eikä omistajien kotoa. Kätevänä miehenä Jarno onki pesukoneen
virtalippaasta siihen sopivia poletteja ja niin saatiin pyykit pyörimään.
Täällä ei myöskään uskota vessapaperiin, vaan meidän saksan taidoilla tavatussa
lapussa lukee, että omat mukaan. Meininki on siis vähintäänkin rentoa :D No,
eipä se mitään, tällä mennään ja tänään ollaankin vietetty vaan vaunupäivää.
Kylällä pyörähdettiin hakemassa vähän syötävää ja lapsille potkupallo.
Seuraavana aamuna, kun meidän oli tarkoitus lähteä Movie
Parkiin, satoi vettä. Onneksi ei mitenkään taivaan täydeltä, joten
varustauduttiin sadetakein ja sateenvarjoin ja lähdettiin matkaan. Sateen takia
jätin kameran vaunulle ja se harmittaa edelleen aivan suunnattomasti. Sadehan
lakkasi heti kun päästiin perille ja ilman Dora-vesiputousta oltaisiin selvitty
koko päivästä kuivina. Movie Park oli todellakin onnistunut huvipuisto,
sanoisin jopa parempi kuin Legoland. Laitteita oli joka lähtöön ja melko lailla
kaikkia tulikin kokeiltua. Oulakin pääsi moniin laitteisiin aikuisen kanssa. Puistossa
kiersi Spongebob ja Patrick, sekä Dora ja Diego. Ajoitus oli oivallinen,
puistossa oli tosi hiljaista, lähinnä teiniryhmiä, eikä laitteisiin tarvinnut
jonottaa, niinpä laitevahdit ajoivat usein kaksi kierrosta peräkkäin.
Tunnisteet:
asuntovaunu,
camping,
Movie Park,
must see,
Saksa
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Atlantin rannalla
Kerrankin tulee kuvamateriaalia melkein reaaliajassa. Palataan aiempiin toisella kertaa. Ollaan nyt siis vietetty kaksi yötä Katwijkissa Koningshofin leirintäalueella. Eilen oltiin kylässä suomalais-hollantilaisessa perheessä lähellä Delftiä. Oli oikein mukava kokemus tavata ensimmäistä kertaa elävänä blogituttu, kiitos siis Tarjalle kestityksestä! Pääsin käymään hollantilaisessa koulussakin :)
Poikettiin pikaisesti Delftin keskustassa Xenos-sisustuskaupassa ja tein löytöjä. Olisin voinut ostaa puoli kauppaa, mutta tällä kertaa piti tyytyä yöpöytään (jota varten piti katsoa Jarnoa kaikkein vetoavimmalla ilmeellä, että suostui ottamaan sen kyytiin), lampunvarjostimeen ja pariin kynttilään. Mutta ne on ihan superhienoja!
Illalla poikettiin vielä merenrantaan matkalla vaunulle. Vesi ei ollut kovinkaan lämmintä, mutta lapset hyppi aalloissa niin innoissaan, että olivat lopulta ihan märkiä. Kastelin vähän varpaita ja keräilin simpukoita. Minä <3 Hollanti!
Nyt kimpsut ja kampsut on kasattu ja jatketaan matkaa pitkin rantaa kohti Rodenia.
Poikettiin pikaisesti Delftin keskustassa Xenos-sisustuskaupassa ja tein löytöjä. Olisin voinut ostaa puoli kauppaa, mutta tällä kertaa piti tyytyä yöpöytään (jota varten piti katsoa Jarnoa kaikkein vetoavimmalla ilmeellä, että suostui ottamaan sen kyytiin), lampunvarjostimeen ja pariin kynttilään. Mutta ne on ihan superhienoja!
Illalla poikettiin vielä merenrantaan matkalla vaunulle. Vesi ei ollut kovinkaan lämmintä, mutta lapset hyppi aalloissa niin innoissaan, että olivat lopulta ihan märkiä. Kastelin vähän varpaita ja keräilin simpukoita. Minä <3 Hollanti!
Nyt kimpsut ja kampsut on kasattu ja jatketaan matkaa pitkin rantaa kohti Rodenia.
Juhannusaatto Legolandissa
Helteinen juhannusaatto vietettiin Legolandissa,
Gunzburgissa. Aamulla lähdettiin ajoissa matkaan Munchenista ja vietiin taas
ensin vaunu leirintäalueelle (Camping Gutshof Donauried). Alue oli pieni, kuin
jonkun maatalon takapihalla olisi ollut. Tykkäsin kovasti, vaikka täällä piti
sähkömittariin syöttää 50 senttisiä käytön mukaan ja suihkutkin oli kolikoilla
toimivia. Lapsetkin viihtyivät, kun kerrankin oli iso leikkipaikka
trampoliineineen.
Lauantai ei ehkä ollut paras valinta Legolandille, koska
puisto oli todella täynnä. Suosituimmissa laitteissa jonot olivat pahimmillaan
45 minuuttia ja useaan odotettiin puoli tuntia. Puiston sekavaa tuntua lisäsi
se, että missään ei ollut mitään englanniksi, ainoastaan saksaksi. Eikä puiston
työntekijätkään olleet hanakoita puhumaan muuta kuin saksaa. Kun puisto
sulkeutuu seitsemältä, niin laitteet menee kiinni jo kuudelta, samoin kaikki
ruokapaikat. Tätä ei voi suomalainen ymmärtää.
Lapsille Legoland on kuitenkin elämys, mutta ei mikään huvipuistoa
ihmeellisempi kokemus. Pienet legokaupungit kiinnostivat niin aikuisia kuin
lapsiakin ja erityisen suurta hauskuutta oli päästä painamaan nappeja, joista
jokin osa rakennelmista liikkui.
Romantiikkaa Venetsiassa |
Lego-Berlin |
Kato äiti! |
Uskallatko koskea meritähteä? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)