Perheen matkassa: Old style weekend, Roden

Hollantiin saavuttiin kuin varkain, rajojahan ei tuolla EU:n sisällä paljon huomaa. Tien laidassa on muutama poliisiauto ja jossain vaiheessa näkyy pieni kyltti, jossa lukee maan nimi. No, olihan siinä se ero Saksaan verrattuna, että kaikkialla on tasaista. Taunus tykkää J Lehmiä ja lampaita, pohjoisessa myös hevosia, on paljon! Kuulimpa Tarjalta sellaisenkin faktan, että Hollanti tuottaa kolmasosan maailman tomaateista ja neljäsosan paprikoista. Kasvihuoneitakin näkyy siis kiitettävästi. Ja niitä meikäläisen ihailemia kanaaleja ja kauniita taloja. Entäs ne puutarhat?! Huokaus.

Leirintäalue Koningshof oli vallan mainio, joskaan ei mikään edullisin paikka. En tainnut aiemmin kirjoitella siitä, että alueella oli oma uimahalli, jossa oli kiva lastenallas ja ulkoaltaat. Oltiin ainoat uiskentelijat ja saatiin kaikessa rauhassa roiskia. Seuraavana aamuna lapset bongasi ohikulkevan ranskanbulldoggin ja kävivät vakoilemassa missä se asusti. Äiti tietysti pakotettiin kysymään saako koiraa silittää. Siellä sitten Marttia ikävöiden käytiin kaikki rapsuttelemassa ranskisneitiä. Illalla merenrannalla oli toinenkin ranskis lenkillä ja olipa väritykseltäänkin kuin Martti!

Isoin syy Hollannin mutkaan oli Pohjois-Hollannissa, Rodenissa järjestettävä Old style weekend, josta kuultiin meidän vaunun myyneeltä Willemiltä. Bilepaikalla olisi ollut myös ”leirintäalue”, mutta sinne ei saanut sähköä ja niinpä vietiin vaunu Hoppenhofin leirintäalueelle muutaman kilometrin päähän. Jarno lähti Oulan kanssa katsomaan radalle kuinka hot rodit kaahaa. Yhdessä käytiin sitten hakemassa eväitä Albert Heijnilta ja lähdettiin paikan päälle Foxwoldeen. Hollannissa ja Saksassa kylien rajat menee niin limittäin tai jotenkin muuten sekavasti, että on välillä vaikea tietää tarkkaan millä ”paikkakunnalla” olet. Bileissä viihdyttiin lauantaina melkein yhteentoista asti. Siellä soitti kaksi bändiä, mutta meillä ei ollut hajuakaan mitä, koska missään ei ollut ohjelmaa. Paikan päältä sai ostaa ruokaa ja juomaa. Seurasin ehkä vähän kauhulla, kun käytetyt muovimukit kerättiin välillä maastakin, vietiin tiskille, käytettiin saippuavedessä ja täytettiin uudelleen. Ei ehkä se kaikkein hygieenisin systeemi. Josta puheen ollen, ei saatu koko reissulla mahatautia!

Sunnuntaina herättiin rauhassa ja iltapäivällä lähdettiin vielä muutamaksi tunniksi katsomaan bändejä. Vuorossa oli ne mitä haluttiinkin nähdä eli Hayride Silvertones ja The Tumblin’ Go go’s. Tykkäsin tosi paljon kummastakin, mutta TTGG oli parempi. Illemmalla käytiin vielä kävelemässä leirintäalueen lähistöllä. Siellä oli oikea tuulimylly ja nähtiin aivan ihana shetlanninponin varsakin. Kiva oli katsella kauniita taloja ja puutarhoja.