Movie Park ja leirintäalue-elämää

Ellei matkaväsymystä, niin ainakin nähtävyysväsymystä on havaittavissa, niinpä alkuperäiseen suunnitelmaan tehtiin muutama muutos. Gunzburgista ajeltiin suorempaa reittiä ja pidempi matka kohti seuraavaa tärkeämpää etappia eli Movie Parkia yhden pysähdyksen taktiikalla. Oltiin yksi yö Mannheimissa, joen rannalla olevalla leirintäalueella, jonne mentiin ihmeellistä kinttupolkua pitkin.

Oltiin vähän huonosti varauduttu siihen ettei kaupat ollutkaan sunnuntaina auki, joten ruokapuoli ratkaistiin kaappeja kaivelemalla. Onneksi oli nuudeleita lapsille ja Suomesta mukaan otettua hernekeittoa aikuisille. Maistui oikein hyvältä!

Aamulla tehtiin pikainen kieppi Walldorfissa, koska Berliinin Heartbreaker-tapahtumassa saatu flaijeri mainosti siellä olevaa levykauppaa. Dynamite Recordsin liike oli todella hyvin piilotettu jättimäisen Sessions-soitinliikkeen varastotiloihin. Meinattiin jo luovuttaa, kunnes yksi Sessionsin myyjistä lähti viemään meidät oikeaan paikkaan. Kauppa oli kuitenkin erittäin onnistunut valinta, sillä itse ostin kaksi levyä ja Jarnokin poistui käsissään kohtuullinen pino. Oula valitsi kaupasta itselleen hienon hupparin.

340 puuduttavan kilometrin jälkeen päästiin perille Campingplatz Hohes Uferiin, 10 kilometrin päähän Kirchhellenin kylästä. Usko meinasi loppua, kun ketään ei näy missään ja joka puolella on pieniä mökkejä yhdistettynä asuntovaunuun. Sitkeästi ympyrää kierrettyämme löytyi yhdestä kopperosta mies, joka tuli ulos ikkunasta, koska hänellä ei ollut oveen sopivaa avainta. Kyllä, tarina on tosi! Meidänkin vaunulle löytyi paikka pieneltä nurmikkopläntiltä ja saatiin avain huoltorakennukseen. Mitään lappuja ei täytetty ja meille sanottiin vaan, että maksatte sitten lähtiessänne. Tänä aamuna olisi haluttu laittaa pyykkiä peseytymään koneeseen, niin ketään työntekijää ei löytynyt mistään. Ei siitä kopperosta, ei yläpuolella olevasta ravintolasta eikä omistajien kotoa. Kätevänä miehenä Jarno onki pesukoneen virtalippaasta siihen sopivia poletteja ja niin saatiin pyykit pyörimään. Täällä ei myöskään uskota vessapaperiin, vaan meidän saksan taidoilla tavatussa lapussa lukee, että omat mukaan. Meininki on siis vähintäänkin rentoa :D No, eipä se mitään, tällä mennään ja tänään ollaankin vietetty vaan vaunupäivää. Kylällä pyörähdettiin hakemassa vähän syötävää ja lapsille potkupallo. 

Seuraavana aamuna, kun meidän oli tarkoitus lähteä Movie Parkiin, satoi vettä. Onneksi ei mitenkään taivaan täydeltä, joten varustauduttiin sadetakein ja sateenvarjoin ja lähdettiin matkaan. Sateen takia jätin kameran vaunulle ja se harmittaa edelleen aivan suunnattomasti. Sadehan lakkasi heti kun päästiin perille ja ilman Dora-vesiputousta oltaisiin selvitty koko päivästä kuivina. Movie Park oli todellakin onnistunut huvipuisto, sanoisin jopa parempi kuin Legoland. Laitteita oli joka lähtöön ja melko lailla kaikkia tulikin kokeiltua. Oulakin pääsi moniin laitteisiin aikuisen kanssa. Puistossa kiersi Spongebob ja Patrick, sekä Dora ja Diego. Ajoitus oli oivallinen, puistossa oli tosi hiljaista, lähinnä teiniryhmiä, eikä laitteisiin tarvinnut jonottaa, niinpä laitevahdit ajoivat usein kaksi kierrosta peräkkäin.