Ceske Budejovice 20.6.

Läpi kauniiden pikkukylien ajettiin Prahasta Ceske Budejoviceen, tarkoituksena käydä tutustumassa Budweiser Budvar-panimoon. Ensin jätettiin vaunu parkkiin Dlouha Loukan leirintäalueelle, jota ilmeisesti oltiin vielä rakentamassa. Wc/suihkurakennuksessa kaikki oli ainakin uutta ja siistiä. Meidän lisäksi isolla nurmialueella oli kaksi saksalaista matkailuautoa. Ei siis mikään sesonkiaika vielä! Toisten kanssa juteltiinkin, kun Linda halusi silitellä heidän koiraansa. Selvisi, että koira oli jo 17 vuotta vanha ja sokea.

Panimovierailu onnistuu ilman ryhmää vain kerran päivässä, klo 14. Ja mikäli mielii nähdä 3D-esityksen, sitä varten pitää olla paikalla klo 13. Meiltä meni esitys ohi, mutta kierrokselle päästiin. Oppaana oli jo eläkeikäinen täti, jolla riitti hymyä ja kerrottavaa. Hetken vei korvalta tottua vahvasti murrettuun englantiin, mutta kyllä siitä sitten selvän sai. Kiersimme ihan oikealla tehtaalla, toisin kuin kovan rahan Heinekenilla, Guinnesilla ja Carlsbergilla. Pääsimme näkemään kellarit, joissa sai maistaa olutta jota ei saa mistään muualta. Tämä sen takia, että sammiossa olut pysyy kirkkaana, mutta kuljetuksessa hiiva sameuttaisi sen. Näimme oikeat tuotantolinjatkin. Kierros kesti reilun tunnin ja sen aikana oppaalta sai kysyä kysymyksiä. Eikä muuten ollut hinnalla pilattu kierros, 12€ koko perhe.

Kierroksen jälkeen mentiin isoon Tescoon, josta ostettiin kärryllinen ruokaa, olutlaatikko, öljyä ja kaikenlaista muuta, 70€. Hinnat on siis Tsekissä hyvinkin kohtuulliset, vaikka onhan ruoka Saksassakin halvempaa kuin Suomessa.

Yritän lisätä tähän kirjoitukseen myöhemmin kuvaa ja videota, sillä tällä hetkellä ne ovat toisessa kamerassa enkä millään viitsi täällä tien päällä alkaa ladata koneelle tarvittavaa ohjelmaa.

Schloss Neuschwanstein 21.6.

Munchen on ollut tähänastisen reissun sateisin etappi. Joka ilta on tullut vettä ja yhtenä yönä ukkosti oikein kunnolla. Päivisin on onneksi ollut paisteista. Leirintäalue (Thalkirchen) ei ole ollut kaikkein mieluisin. Edes naisten vessoissa ei ole rinkuloita, tosi mukavaa kyyköttää pönttöjen päällä… Yhdestäkään hanasta ei tule kuumaa vettä, ellet maksa siitä. Viiden minuutin suihku maksaa euron. Alue on tosi iso, joten ei täällä ole minkäänlaista yhteishenkeä. Bongattiinpa yksi suomalainenkin perhe uuden Volvon ja uuden, ison vaunun kanssa. Siellä syötiin kunnon puutarhakalustolla ja pöydällä Marimekon Unikko-liina. Hupaisaa, kun liikkuu tällä meidän minivaunulla ja mahdollisimman vähällä tavaralla :D

Ensimmäisenä päivänä oli meikäläisen henkilökohtaisesti eniten odottama kohde. Schloss Neuschwanstein Alpeilla, Fussenin kylän lähellä. Niitä maisemia ei voi sanoin kuvailla. Olin täysin myyty! Kaksi pientä pettymystä korvattiin kyllä huikeilla maisemilla. Ensinnäkin, osa linnan julkisivusta oli peitetty rakennustelineillä ja muovilla remontin takia ja siksi siitä ei saanut kuvia joka puolelta. Toiseksi, linnassa sisällä ei saanut kuvata. Siellä olisi ollut esittelemisen arvoista ainakin kruunajaissali, jota ei koskaan käytetty. Kattomaalaukset ja hillittömän iso kattokruunu olivat upeat. Muutenkin ne muutamat huoneet, jotka kuningas Ludvig ehti saada valmiiksi ennen kuolemaansa, olivat seinämaalauksilla kauttaaltaan koristeltuja. Suurin osa linnaa on jäänyt keskeneräiseksi, eikä sitä pääse näkemään.

Linnalle kuljetaan ylämäkeä reilun kilometrin matka ja se käy kyllä kuntoilusta. Mikäli nousu epäilyttää, niin lipunmyynnin luota pääsee hevos- tai bussikyydilläkin. Kannattaa jatkaa linnalta vielä vähän eteenpäin Marienbruckenille, sillalle, joka ei sovi korkeanpaikankammoiselle. Alla menee pieni vesiputous. Sillalta saa kaikkein parhaat kuvat linnasta ja matkan varrelta näkee läheiselle järvelle, jonka vesi on uskomattoman sinistä. 

Me käytiin syömässä rinneravintolassa, joka on hieman linnan alapuolella. Hinnat on edulliset ravintolaksi, mutta palvelu ei ehkä ollut kaikkein onnistunein suoritus. Jarnolle tuotiin ihan väärä annos ja kun siitä sanottiin, niin vastaus oli vaan sorry. Oikea ruoka tuli kyllä nopeasti. Jälkiruuaksi otettiin jäätelöt ja Tuukan pallosta löytyi paperia. Korvaukseksi tuotiin uusi pallo, vaikka kyllähän tuo ensimmäinenkin tuli syötyä.

Hikinen Praha

Praha on tarjonnut lämpöä ja vieraanvaraisuutta. Lämmintä on ollut koko ajan 30 asteen tietämissä ja hiki on virrannut. Voin tunnustaa, että minulla oli epäilykseni tsekkiläisestä  palvelusta, mutta ne on ollut täysin vääriä. Ihmiset palveluammateissa ovat hyväntuulisia ja puhuvat huomattavasti paremmin englantia kuin Saksassa.

Varsinkin leirintäalueemme omistaja on ollut mahtava! Saman kadun varrella on ainakin viisi leirintäaluetta, jotka ovat melko pieniä, reilun kokoisia takapihoja oikeastaan. Meidän paikkamme Hajek on kuitenkin siisti ja kaikki toimii. Hintaa yhdelle yölle tulee alle 25 euroa. Täällä on yöpyjiä eniten Saksasta, mutta myös Italiasta ja Englannista. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan toistensa kanssa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan matkasuunnitelmista. Saimme ostaa myös ratikkaliput täältä, joten pääsimme helposti yhdellä kulkuvälineellä suoraan keskustaan ihan leirintäalueen läheltä.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme Prahan linnan alueella, St.Vituksen katedraalissa ja Vanhassa kaupungissa. Isompia lapsia varsinkin kiinnosti monet tarinat, joita Prahan rakennuksiin liittyy. Matkaopas oli jäänyt vaunulle, mutta kerroin mitä muistin ja loput tarkistettiin illalla kirjasta. Itseäni kiinnosti eniten päästä näkemään St.Vitus sisältä, sillä viime kerralla vuonna 2006 ihailin rakennusta vain ulkoa. Muistan vieläkin kuinka vaikuttunut olin sen hienoudesta. Eikä sisäpuoli ollut pettymys!

Linnahan sijaitsee melko jyrkän kukkulan päällä ja sinne on kiipeämistä kerrakseen. Ylös menimme portaattomasta kohdasta, mutta alas rymisteltiin rattailla portaita. Onneksi välillä on pitkiä tasanteitakin. Portailla yhtäkkiä kiinalainen nainen tuli kysymään, että saako hän ottaa kuvan yhdessä Lindan kanssa. Saman seurueen mieskin tahtoi poseerata meidän blondin kanssa. Linda hymyili kiltisti, vaikka ihmettelikin, että mitä ihmeellistä hänessä on.

Kaarlen silta piti tietenkin ylittää, vaikka se onkin tuhottoman täynnä turisteja ja kaupustelijoita. Toiselle puolelle päästyämme aloimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Yhdeltä sivukadulta löytyi rauhallinen pikkuravintola, josta sai kohtuulliseen hintaan muutakin vatsantäytettä kuin hampurilaisia.

Harhailtiin ympäriinsä, sillä ilman jatkuvaa kartan lukemista sokkeloisilla kaduilla kulkeutuu helposti kauas sieltä mihin luulee menevänsä. Me osuttiin sattumalta ison ostoskeskuksen, Palladiumin, lähelle ja siinä kadulla meidän lapsia tultiin pyytämään piirtämään Unicefin hyväntekeväisyysprojektiin. Pallosalama Oulakin malttoi hyvän tovin istua piirrustustelineen edessä ja väritellä omaa kuvaansa. Ja siitä läheltä löytyi myös pysäkki, josta päästiin takaisin kotipysäkille Trojskalle.

Toisena päivänä meillä ei ollut enää mitään "pakollista" ohjelmaa, joten käytiin vaan tekemässä lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin kaduilla, ihailtiin astronomisen kellon tasatunnein tapahtuva nukkeshow ja juotiin jälleen frappucinot Starbucksissa. Niin ja käytiinhän me lelukauppa Sparky'sissa.

Oli varmaan onni, että tultiin ajoissa leirintäalueelle, sillä nopean kauppareissun jälkeen Jarno huomasi, että auto tiputtaa bensaa. Vika oli kuulemma helppo korjata, mutta useampi tunti siinä meni. Tankki piti ensin saada tyhjennettyä ja sen jälkeen leirintäalueen omistaja auttoi vuotokohdan korjauksessa. Jotain sieltä taitaa vieläkin vähän tihkua, mutta toivottavasti päästään suuremmitta ongelmitta Muncheniin asti. Siellä on Taunuksen osia myyvä MotoMobil. Ensin kuitenkin huomenna pysähdytään yhdeksi yöksi Ceske Budejovicessa panimokierrokselle. Nyt tulee varmasti taas taukoa päivityksissä, mutta palaan asiaan mahdollisimman pian.

Starbucks

St. Vituksen katedraali

Oletko tehnyt syntiä, tunnusta pois!

Praha linnan kukkulalta katsottuna

Seiloreita

Gelato, mmmm!

Kaarlen silta

Astronominen kello Orloj

Berliini, 2. ja 3. päivä

Toisena päivänä ajeltiin taas autolla tienvarteen ja sieltä junalla keskustaan. Halusin nähdä Brandenburger Torin, joka usein symboloi Berliiniä. Ei se ainakaan päiväsaikaan niin kummoinen ollut. Juutalaisten muistomerkki kivipaasineen oli vaikuttavampi. Ensi näkemältä kivien korkeuseroa ei huomannut, mutta kun käveli eteenpäin, niin huomasi kuinka kuoppa laskeutui keskustaa kohti ja kivet pysyivät samankorkuisina.

Brandenburger Torilta alkoi tämän reissun pakkomielle Starbucksin frappucinoihin. Ne on jumalaisia ja niin kylmiä. Berliinissä sai kookos-suklaata, joka on ollut ihan paras maistamistani. Elän toivossa, että matkan varrelta löytyy vielä Starbuckseja :)

Käveltiin hyvän matkaa tv-tornille, jossa pääsee ihailemaan maisemia 203 metrin korkeudesta. Sen jälkeen iskikin kova nälkä, joka oltiin sunniteltu hoitavamme pois alta Tiki heart cafessa. Junalla siis Kreuzbergiin, jossa liityimme suomalaiseen seuraan, kun Timppa oli tullut samaan aikaan kaupunkiin Saaran luo. Suurin osa meidän perheestä söi jälleen kerran hampurilaisia, minä ja Tuukka otettiin pastaa.

Ruokailun ja lepohetken jälkeen jaksoi taas kävellä ja suuntana oli East side gallery. Reilun kilometrin pätkällä muuria on ympäri maailmaa olevien taiteilijoiden maalauksia. Alkuperäiset on tehty 1990, jonka jälkeen niitä on uusittu vuonna 2000 ja sitä myöhemmin. Onneksi muurin lopussa olevalta asemalta pääsi suoraan takaisin Wannseehen ja takaisin leirintäalueelle lepäilemään.

Kolmannelle päivälle meillä ei ollut enää suuria suunnitelmia. Minä bongasin matkalukemiseksi ostetusta 101 ideaa-lehdestä käsityökaupan osoitteen Kollwitzstrassella ja sinne suunnattiin omalla autolla. Varmasti yksi viehättävimpiä katuja, joilla olen hetkeen tepastellut. Twinkle twinklen (sisustus/käsityökauppa) vieressä oli naistenvaatekauppa, jonka rekeissä näytti olevan iloista ja yksilöllistä muotia. Kadun päässä oli Berliinin suurin luomukauppa, meikäläisen taivas! Mummolassa odottava Martti-koira saa tuliaisiksi luomuruokaa. Limsat ollaan jo juotu janoomme. Ja kun kadun varressa oli kyltti, jossa mainostettiin bubble tea:ta, niin olihan siihen haksahdettava. Kerron sitten herkkupostauksessa lisää tästä ihmejuomasta.

Timppa ja Saara vihjasivat meille, että Berliinissä on koko viikonlopun kestävä Heartbreaker-tapahtuma Columbiahallissa. Sinne siis! Perjantaina meno oli vielä varsin rauhallista, paikalla oli lähinnä järjestäjiä, mutta illalla olisi ollut bändejä ja lisää burlesque-esityksiä. Me ehdittiin nähdä ainoastaan yksi. Levymyyntiä oli harmittavan vähän, vaatteita ja tatskaajia sitäkin enemmän.

Lopuksi käytiin vielä katsomassa Gropius Passagen, jonkun lähteen mukaan yksi kaupungin suurimpia ostoskeskuksia. Ideaparkin jälkeen ei kovin vakuuttanut, mutta muutama hyvä vaatekauppa siellä oli. C&A osoittautui Primark-fanaatikolle sopivaksi paikaksi. Hinnat oli kohtuulliset ja valikoima mieluinen. Pari paitaa tuli hankittua itselle.

Säät oli koko ajan sopivan lämpimät, mutta viimeisenä yönä ja vielä aamullakin satoi vettä. Niinpä olikin kiva lähteä jatkamaan matkaa kohti Prahan helteitä.