Hikinen Praha

Praha on tarjonnut lämpöä ja vieraanvaraisuutta. Lämmintä on ollut koko ajan 30 asteen tietämissä ja hiki on virrannut. Voin tunnustaa, että minulla oli epäilykseni tsekkiläisestä  palvelusta, mutta ne on ollut täysin vääriä. Ihmiset palveluammateissa ovat hyväntuulisia ja puhuvat huomattavasti paremmin englantia kuin Saksassa.

Varsinkin leirintäalueemme omistaja on ollut mahtava! Saman kadun varrella on ainakin viisi leirintäaluetta, jotka ovat melko pieniä, reilun kokoisia takapihoja oikeastaan. Meidän paikkamme Hajek on kuitenkin siisti ja kaikki toimii. Hintaa yhdelle yölle tulee alle 25 euroa. Täällä on yöpyjiä eniten Saksasta, mutta myös Italiasta ja Englannista. Ihmiset pysähtyvät juttelemaan toistensa kanssa ja ovat kiinnostuneita kuulemaan matkasuunnitelmista. Saimme ostaa myös ratikkaliput täältä, joten pääsimme helposti yhdellä kulkuvälineellä suoraan keskustaan ihan leirintäalueen läheltä.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme Prahan linnan alueella, St.Vituksen katedraalissa ja Vanhassa kaupungissa. Isompia lapsia varsinkin kiinnosti monet tarinat, joita Prahan rakennuksiin liittyy. Matkaopas oli jäänyt vaunulle, mutta kerroin mitä muistin ja loput tarkistettiin illalla kirjasta. Itseäni kiinnosti eniten päästä näkemään St.Vitus sisältä, sillä viime kerralla vuonna 2006 ihailin rakennusta vain ulkoa. Muistan vieläkin kuinka vaikuttunut olin sen hienoudesta. Eikä sisäpuoli ollut pettymys!

Linnahan sijaitsee melko jyrkän kukkulan päällä ja sinne on kiipeämistä kerrakseen. Ylös menimme portaattomasta kohdasta, mutta alas rymisteltiin rattailla portaita. Onneksi välillä on pitkiä tasanteitakin. Portailla yhtäkkiä kiinalainen nainen tuli kysymään, että saako hän ottaa kuvan yhdessä Lindan kanssa. Saman seurueen mieskin tahtoi poseerata meidän blondin kanssa. Linda hymyili kiltisti, vaikka ihmettelikin, että mitä ihmeellistä hänessä on.

Kaarlen silta piti tietenkin ylittää, vaikka se onkin tuhottoman täynnä turisteja ja kaupustelijoita. Toiselle puolelle päästyämme aloimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Yhdeltä sivukadulta löytyi rauhallinen pikkuravintola, josta sai kohtuulliseen hintaan muutakin vatsantäytettä kuin hampurilaisia.

Harhailtiin ympäriinsä, sillä ilman jatkuvaa kartan lukemista sokkeloisilla kaduilla kulkeutuu helposti kauas sieltä mihin luulee menevänsä. Me osuttiin sattumalta ison ostoskeskuksen, Palladiumin, lähelle ja siinä kadulla meidän lapsia tultiin pyytämään piirtämään Unicefin hyväntekeväisyysprojektiin. Pallosalama Oulakin malttoi hyvän tovin istua piirrustustelineen edessä ja väritellä omaa kuvaansa. Ja siitä läheltä löytyi myös pysäkki, josta päästiin takaisin kotipysäkille Trojskalle.

Toisena päivänä meillä ei ollut enää mitään "pakollista" ohjelmaa, joten käytiin vaan tekemässä lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin kaduilla, ihailtiin astronomisen kellon tasatunnein tapahtuva nukkeshow ja juotiin jälleen frappucinot Starbucksissa. Niin ja käytiinhän me lelukauppa Sparky'sissa.

Oli varmaan onni, että tultiin ajoissa leirintäalueelle, sillä nopean kauppareissun jälkeen Jarno huomasi, että auto tiputtaa bensaa. Vika oli kuulemma helppo korjata, mutta useampi tunti siinä meni. Tankki piti ensin saada tyhjennettyä ja sen jälkeen leirintäalueen omistaja auttoi vuotokohdan korjauksessa. Jotain sieltä taitaa vieläkin vähän tihkua, mutta toivottavasti päästään suuremmitta ongelmitta Muncheniin asti. Siellä on Taunuksen osia myyvä MotoMobil. Ensin kuitenkin huomenna pysähdytään yhdeksi yöksi Ceske Budejovicessa panimokierrokselle. Nyt tulee varmasti taas taukoa päivityksissä, mutta palaan asiaan mahdollisimman pian.

Starbucks

St. Vituksen katedraali

Oletko tehnyt syntiä, tunnusta pois!

Praha linnan kukkulalta katsottuna

Seiloreita

Gelato, mmmm!

Kaarlen silta

Astronominen kello Orloj

Berliini, 2. ja 3. päivä

Toisena päivänä ajeltiin taas autolla tienvarteen ja sieltä junalla keskustaan. Halusin nähdä Brandenburger Torin, joka usein symboloi Berliiniä. Ei se ainakaan päiväsaikaan niin kummoinen ollut. Juutalaisten muistomerkki kivipaasineen oli vaikuttavampi. Ensi näkemältä kivien korkeuseroa ei huomannut, mutta kun käveli eteenpäin, niin huomasi kuinka kuoppa laskeutui keskustaa kohti ja kivet pysyivät samankorkuisina.

Brandenburger Torilta alkoi tämän reissun pakkomielle Starbucksin frappucinoihin. Ne on jumalaisia ja niin kylmiä. Berliinissä sai kookos-suklaata, joka on ollut ihan paras maistamistani. Elän toivossa, että matkan varrelta löytyy vielä Starbuckseja :)

Käveltiin hyvän matkaa tv-tornille, jossa pääsee ihailemaan maisemia 203 metrin korkeudesta. Sen jälkeen iskikin kova nälkä, joka oltiin sunniteltu hoitavamme pois alta Tiki heart cafessa. Junalla siis Kreuzbergiin, jossa liityimme suomalaiseen seuraan, kun Timppa oli tullut samaan aikaan kaupunkiin Saaran luo. Suurin osa meidän perheestä söi jälleen kerran hampurilaisia, minä ja Tuukka otettiin pastaa.

Ruokailun ja lepohetken jälkeen jaksoi taas kävellä ja suuntana oli East side gallery. Reilun kilometrin pätkällä muuria on ympäri maailmaa olevien taiteilijoiden maalauksia. Alkuperäiset on tehty 1990, jonka jälkeen niitä on uusittu vuonna 2000 ja sitä myöhemmin. Onneksi muurin lopussa olevalta asemalta pääsi suoraan takaisin Wannseehen ja takaisin leirintäalueelle lepäilemään.

Kolmannelle päivälle meillä ei ollut enää suuria suunnitelmia. Minä bongasin matkalukemiseksi ostetusta 101 ideaa-lehdestä käsityökaupan osoitteen Kollwitzstrassella ja sinne suunnattiin omalla autolla. Varmasti yksi viehättävimpiä katuja, joilla olen hetkeen tepastellut. Twinkle twinklen (sisustus/käsityökauppa) vieressä oli naistenvaatekauppa, jonka rekeissä näytti olevan iloista ja yksilöllistä muotia. Kadun päässä oli Berliinin suurin luomukauppa, meikäläisen taivas! Mummolassa odottava Martti-koira saa tuliaisiksi luomuruokaa. Limsat ollaan jo juotu janoomme. Ja kun kadun varressa oli kyltti, jossa mainostettiin bubble tea:ta, niin olihan siihen haksahdettava. Kerron sitten herkkupostauksessa lisää tästä ihmejuomasta.

Timppa ja Saara vihjasivat meille, että Berliinissä on koko viikonlopun kestävä Heartbreaker-tapahtuma Columbiahallissa. Sinne siis! Perjantaina meno oli vielä varsin rauhallista, paikalla oli lähinnä järjestäjiä, mutta illalla olisi ollut bändejä ja lisää burlesque-esityksiä. Me ehdittiin nähdä ainoastaan yksi. Levymyyntiä oli harmittavan vähän, vaatteita ja tatskaajia sitäkin enemmän.

Lopuksi käytiin vielä katsomassa Gropius Passagen, jonkun lähteen mukaan yksi kaupungin suurimpia ostoskeskuksia. Ideaparkin jälkeen ei kovin vakuuttanut, mutta muutama hyvä vaatekauppa siellä oli. C&A osoittautui Primark-fanaatikolle sopivaksi paikaksi. Hinnat oli kohtuulliset ja valikoima mieluinen. Pari paitaa tuli hankittua itselle.

Säät oli koko ajan sopivan lämpimät, mutta viimeisenä yönä ja vielä aamullakin satoi vettä. Niinpä olikin kiva lähteä jatkamaan matkaa kohti Prahan helteitä.

Berliini, ensimmäinen päivä

No niin, aloitetaanpa sitten Berliinin kuulumiset. Yövyimme Hettler-Langen leirintäalueella, noin 30 kilometrin päässä Berliinin keskustasta. Meidän poppoolta hintaa tuli 35 €/yö. Alue sijaitsi kanavan varrella ja oli oikein siisti ja mukava. Tähän aikaan vuodesta leirintäalueilla on vielä rauhallista ja hinnatkin hieman matalammat. Toistaiseksi missään ei ole kyselty campingkorttia.

Meille neuvottiin kyllä bussi, jolla olisi päästy S-Bahn-asemalle, josta pääsi junalla sitten minne vaan. Päätettiin kuitenkin ajaa auto tienvarsiparkkiin Wannseen asemalle, jolloin riitti A- ja B- alueiden lippu. Ostettiin 48 tunnin Berlin-kortit, koska meillä oli aikomuksena käydä eläintarhassa ja tv-tornissa ja kortilla sai niistä hyvän alennuksen. Hintaa yhdelle kortilla tuli hieman alle 20 euroa ja samalla kortilla sai kulkea lapsetkin.

Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin S-Bahnilla (juna, joka kulkee maan päällä) ja U-Bahnilla (metro, joka kulkee lähinnä maan alla) kulkemista. Siitä se sitten lähti luonnistumaan, vaikka välillä joutui hetken miettimään, että etsitäänkö nyt maan alla vai päällä olevaa asemaa.

"Palkinnoksi" pitkien ajomatkojen kestämisestä ensimmäisen päivän ohjelma oli lapsille omistettu. Keskellä kaupunkia on valtava eläintarha, jossa me ainakin saatiin yli neljä tuntia kulumaan eikä vieläkään nähty ihan kaikkea ja leikkipaikalla olisi lapset viihtynyt pidempäänkin. Suosittelen isosti ottamaan mukaan kunnon eväät, niin puistossa voi helposti viipyä aamusta iltaan. Alennusten jälkeen eläintarhavierailu maksoi meiltä himpun alle 30 euroa.

Nämä kaverit oli melkoisen uneliaita.

Kaksipäinen kirahvi :D

Eläintarhan suloisimmat veijarit!

"Vapaus!" Katso elokuva Madagaskar, jollei tämä valokuva aiheuta sinulle naurunpyrskähdystä.

Valtava leikkipaikka, jossa riitti tutkittavaa.

Päivän päätteeksi lähdettiin etsimään jostain matkaoppaasta bongattua dineria, joka oli muuttanut nimensä Route 66:ksi, mutta oli onneksi samalla paikalla kuin pitikin eli Pariser Strasse 41. Viimeistään täällä huomattiin, että saksalaiset on aivan umpihulluja jalkapallopelien seuraajia ja täällä oli pelien takia lyhennetty lista käytössä. Harmi ettei päästy kunnon listaa tutkimaan, mutta ainakin oma pekonijuustohampurilaiseni oli maukas. Eikä muutkaan valittanut omista ruuistaan. Hieno sisustus ja paljon istumapaikkoja, suosittelen!

European tour käynnissä!

 Terveisiä Prahasta! Meidän matka tänne on sujunut ihan odotetulla tavalla. Turusta aivan kirjaimellisesti viime tipalla noustiin laivaan ja seilattiin Tukholmaan. Ensimmäinen yö oltiin Bredäng campingissa, joka oli todella hiljainen aikaisempiin kertoihin verrattuna. Seuraava päivä vietettiin hyvin tiiviisti aamusta iltaan autossa, matkaa Trelleborgiin kertyi yli 600 kilometriä. Mutta siinäpä oli viehättävä pikkukaupunki! Katujen varsilla kasvoi palmuja ja merenrantaan oli muutama askel. Linda kävi jopa uimassa ja väitti vettä lämpimäksi.

 Iltapalaa haettiin Ruotsissa kumpanakin iltana miun suosikkikaupasta, Maxi Icasta. Voisin ylistää sen valikoimia loputtomasti. Uusi vaunu on toiminut käytössä hienosti, tilaa on enemmän kuin meidän vanhassa SMVssä. Kaappitilaa voisin kyllä ottaa hieman lisää, kun ei tänne kuukauden kamojen lisäksi oikein meinaa mahtua ostoksia :D

 Saksan puolelle päästiin laivalla Trelleborgista Sassnitziin. Ajeltiin pienemmällä tiellä moottoritien viertä ja maaseudulla näki kauniita unikkopeltoja, loputtomasti viljelyspeltoa ja hurmaavia puiden varjostamia teitä.

 Näissä kahden viimeisen kuvan maisemissa ajeltiin tänään Tsekin puolella. Kivuttiin yhä ylemmäs ja tultiin loputtomiin alas mäkeä. Vuoristoiset maisemat yllättivät ja niiden välissä alhaalla oli kyliä järven rannalla. Aamulla Berliinistä lähtiessä satoi vettä ja mitä kauemmas tultiin, sen kuumempi oli. Lähellä Prahaa oli tien varressa lämpömittari, joka näytti 33 astetta lämmintä. Hiki virtasi ja juominen kelpasi!

Ollaan nyt kolme yötä tässä Praha 7:n alueella pienellä leirintäalueella ja täällä pääsee vihdoin käyttämään nettiäkin. Yritän huomenna saada hitaalla yhteydellä ladattua lisää kuvia ja kerron enemmän Berliinistä. Erikseen täytyy tehdä herkkupostaus, sillä kaikenlaista ollaan taas päästy maistelemaan :)