Koska Pirkkalan lentoasema on meitä lähinnä ja Ryanairin hinnat edullisimmat, lensimme Stanstedin kentälle maanantai-iltana klo 21.40. Ajankohta on myöhäinen, varsinkin pienen lapsen kanssa matkustettaessa. Takaisin tultiin edes hieman fiksumpaan aikaan, kun lähtö oli Lontoosta paikallista aikaa 17.50, mutta perillä oltiin vasta 22.30. Meidän lento oli kyllä jo aiemmin, kiitos myötätuulen.
Vauva jaksoi lennot ihanan hyvin, suurimman osan ajasta nukkuen. Meillä oli mukana maitoa ja puuroa, joista ei sanottu turvatarkastuksessa mitään. Pieni mies hurmaili lentoemoja ja kanssamatkustajia hymyilemällä kaikille, eikä meidän tarvinnut olla ”se kamala perhe, jonka vauva vaan rääkyy”.
Turvatarkastukset tiukentuu tulevaisuudessa varmaan joka kerta. Mitään nestemäistä, tahnaa tai voidetta ei saisi olla, mutta Pirkkalassa meni Mobilat-tuubi ihan hyvin läpi, kun kuulemma lääkinnälliseen tarkoitukseen olevia juttuja ei lasketa rajoitukseen.
Meillä oli aika työ saada laukku pysymään sallitussa painorajassa, mennessä kun mukana oli iso kasa vauvanruokaa (puuroa, purkkiruuat, välipalat ja maidot) ja tullessa ostoksia. Kunhan paino alkaa 15:llä, niin sen saa ilman lisämaksua koneeseen. Tullessa Lontoon päässä oltiin todella tiukkoja käsimatkatavaroiden kanssa, vain 1 laukku per henkilö, käsissä ei saanut tuoda mitään ylimääräistä. Laukun piti mahtua sovituskoloon tai sen joutui kirjaamaan ruumaan meneviin ja tietenkin maksamaan aikamoisen summan rahaa.
Vauvalla ei saa olla matkatavaroita erikseen ja rattaiden/vaunujen pitää olla kokoonmenevät.
Ensimmäinen yö vietettiin aivan Stanstedin kentän vieressä Holiday Inn Express-hotellissa. Kentältä pääsee sinne hotellin omalla bussilla, joka maksaa 2 puntaa/hlö suuntaansa. Me ei jaksettu siinä vaiheessa lähteä bussia etsimään, vaan tilattiin tiskiltä taksi, joka maksoi 6,50 puntaa.
Hotelli
Hotellin vastaanotossa oli aika pitkä jono, kun moni muukin pysähtyi siihen yöksi. Suurin osa oli ylibuukattu, mutta meidän etukäteen maksetun huoneen kanssa ei ollut ongelmaa.
Huoneen taso vastasi hyvin esimerkiksi suomalaista Sokos Hotel-ketjua. Aamupala oli tietenkin vähän erilainen, mutta aika runsas muroineen, hedelmineen, croissantteineen, paahtoleipineen ja jogurtteineen.
Loput kolme yötä vietettiinkin vähän alkeellisemmissa oloissa, kuitenkin ihan tyytyväisinä majapaikkaamme. Chelsea House Hotel oli noin 5 minuutin kävelymatkan päässä Earl’s Court- metroasemalta. Mikään vauvaystävällinen paikka se ei sinänsä ollut, pinnasänkyä tai syöttötuolia ei ollut tarjolla, mutta saimme kuitenkin ison perhehuoneen, joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa, ilman hissiä. Rattaat jätettiin alakertaan ja siellä sai käydä mikrossa lämmittämässä vauvanruokaa. Monesti kuitenkin lämmitettiin maidot ja puurot vesihauteessa omassa huoneessa.
Henkilökunta oli kuitenkin oikein ystävällistä ja tykkäsivät pikkumiehestä. Omistaja oli intialainen, samoin suurin osa henkilökuntaa. Epäilemme, että siellä oli koko suku töissä.
Aamiainen oli suomalaisella mittapuulla köyhä. ”Tarjoilija” kävi kysymässä tai toi kysymättä kaksi viipaletta paahtoleipää per henki. Päälle oli voita tai marmeladia. Pöydästä sai itse ottaa muroja ja mysliä, juotavaksi oli teetä, kahvia ja appelsiinimehua. Me syötiin yleensä huoneessa lisäksi kunnon sandwichejä ja vanukkaita. En tiedä oliko siellä kaikissa vai vaan meidän huoneessa jääkaappi, mutta siinä olikin hyvä säilyttää eväitä kylmässä.
Miinuspuolia huoneessa oli sen sijainti ihan tien vieressä, jossa kulki ympäri vuorokauden useita ambulansseja pillit huutaen. Muukin liikenteen melu kuului selvästi sisälle ja herkkäunisempaa se varmasti häiritsee. Ikkunoiden ja seinän välissä oli monen sentin raot, joten huone ei ollut kaikkein lämpimimpiä, mutta ei onneksi ainakaan nyt ihan kylmäkään.
Useita hotelliarvosteluja selattuani tulin siihen tulokseen, että monissa englantilaisissa hotelleissa ei siisteyteen kiinnitetä kovin paljon huomiota. Meillä oli kyllä ihan siistiä, mitä nyt sängyn alta löytyi kaikenlaisia aarteita, kun niitä jouduimme siirtämään. Kuumaa vettä tuli suihkusta koko ajan ja suihku oli muutenkin ihan modernia mallia.
Kaiken kaikkiaan hintaansa nähden (45 puntaa/yö) hotelli oli ihan kohtuullinen, kun huoneessa oli oma kylpyhuone/wc ja edes pieni aamiainen sisältyi hintaan. Voisin ihan hyvin mennä toistekin.
Nähtävyydet
Olin tehnyt pitkän listan kiinnostavista nähtävyyksistä (museoista yms.), mutta todellisuudessa pienen lapsen hoitotoimenpiteet ja paikasta toiseen siirtyminen veivät niin paljon aikaa ja energiaa, ettei oikein saatu itsestämme irti tutustua museoihin.
Torstaiaamuna metroilimme kyllä Natural history museumille, mutta siellä oli aivan järkyttävät jonot. Ihmisiä jonotti kaukana portin ulkopuolella, jonon kiemurrellessa pihalla pitkiä matkoja ennen sisäänpääsyä. Luovutimme suosiolla, vaikka tällä kertaa ei satanutkaan. En tiedä olisiko paras ajankohta ollut muutama tunti ennen sulkemista vai jo pari tuntia avautumisen jälkeen. Rakennus oli kuitenkin valtava, joten eiköhän se jono sinne olisi huvennut ihan kevyesti.
Keskiviikkoiltana päätimme, että nyt mennään katsomaan sitä London Eyeta. Olin aika varma ettei lippuja saisi samalle iltaa, kun viimeisen kierroksen alkuun oli enää reilu tunti. Yllätys yllätys, lippuja sai ja pääsimme pyörähtämään noin puoli tuntia kestävän kierroksen. Etukäteen varatuilla lipuilla kierrokselle pääsee toista jonoa pitkin varaamaansa aikaan, meidän lipuilla joutui hetken jonottamaan. Näkymät oli kauniit ja voisin kokeilla kierrosta toisenkin kerran päiväsaikaan. Lysti on jokseenkin kallista, kahden aikuisen liput maksoivat noin 40 euroa. Kerrankos sitä…
Perjantaiaamuna oli viimeinen mahdollisuus nähdä kuninkaallinen vahdinvaihto. Näin talvella se tapahtuu vain parittomina päivinä, aina kello 11. Jo puoli tuntia ennen kellonlyömää paikalla oli paljon ihmisiä. Osa kerääntyi aukiolla olevan patsaan ympärille ja näin jälkikäteen ajatellen se olisi ollut mainio paikka. Tungin itseni ison portin viereen, josta näki kyllä melko läheltä ohikulkevat soittajat, mutta linnan pihalla tapahtuvaa vaihtoa en yltänyt ihmisten takaa näkemään. Muutaman kerran piti päätään pyöritellä espanjalaisille ja japanilaisille turisteille, jotka eivät tuntuneet ymmärtävän yksinkertaisiakaan kehotuksia siirtyä pois tieltä. Ihmispaljoutta kaitsemassa oli tavallisia poliiseja ja ratsupoliiseja.
Minulla ei ollut etukäteen mitään hajua mitä vahdinvaihdossa tulisi tapahtumaan, niinpä kurkottelin siellä ihmisten takana pää pyörien, kunnes jostain alkoi kuulua musiikkia. Tien toiselta puolen tuli soittokunta karvalakkeineen ja jonkin ajan päästä toinenkin. Ensimmäinen meni sisään isosta portista, toinen kiersi patsasympyrän ohi jonnekin, mihin en nähnyt. Ohi meni myös ratsuväki, joilla oli pitkät ”tötteröt” päässä. Kaikkien näiden joukkojen välillä tungoksessa vain seisottiin ja ihmeteltiin. En tiedä olisiko tapahtuma jatkunut vielä muillakin ”esityksillä”, mutta me lähdettiin suunnistamaan takaisin kohti hotellia ja sieltä lentokentälle.
Kaikkina muina päivinä, paitsi perjantaina, käytin piilareita ja aina kartan kanssa seistessämme joku tuli kysymään tarvitsemmeko apua. Kun sitten olin silmälasit (lue: fiksulasit) päässä, niin meiltä kysyi useampikin turisti tietä milloin minnekin.
Metro
Kun lähdette Lontooseen rattaiden kanssa, niin varautukaa treenaamalla käsiä. Erittäin harvalla asemalla on hissi ja jos onkin, niin sen toimimisesta ei ole takeita. Earl’s Courtin asemalla yksi hisseistä oli pois käytöstä koko oleskelumme ajan ja olimme joka kerta yhtä iloisia, kun metro lähti siltä toiselta laiturilta, jonka hissi toimi.
Monilla asemilla on onneksi liukuportaat, mutta yleensä lisäksi on niitä tavallisia rappuja, joissa rattaita joutuu kantamaan. Ihmiset ovat kyllä ystävällisiä ja pyydettäessä, välillä pyytämättäkin, auttoivat, kun matkatavaroiden kanssa kantaminen ei onnistunut.
Paikallisilla näytti olevan vain pienet sateenvarjorattaat, jotka saa kokoon ja kannettua kainalossa yksinkin ja yllättävän usein niissä näytti istuvan jo 4-5 –vuotias lapsi.
Meillä ei ollut etukäteen metrokarttaa, jossa olisi näkynyt vyöhykkeet, mutta reissun aikana tuli todettua, ettei meidän kaltaisella turistilla ole tarvetta matkustaa toista vyöhykettä kauemmas. Päivän lippu maksoi 5,60 puntaa ja varmasti sen edestä tuli ajeltua.
Viimeisenä päivänä Victorian asemalla tein päivän hyvän työn ja lahjoitin meidän liput lippujonossa seisoville tytöille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti