Tanska tuntuu olevan pullollaan pieniä panimoita, joiden oluita ei ainakaan ihan joka paikasta ulkomailta eli myöskään Suomesta saa.
Itse en juo olutta lainkaan, mutta mies tutki aina kaupassa oluthyllyn onnellisena ja nappasi sieltä muutaman kerrallaan maisteltavaksi. Kahdessa viikossa ehti käydä läpi aika monta ja kotiinkin tuotiin jotain maisteltavaa. Tässä kuitenkin tähdillä arvioituna matkan aikana kokeillut. Ensin panimo, viivan jälkeen oluen nimi.
Brockhouse bryggeri - Premium pilsner ***
Bryggeriet Refsvindinge - Ale No 16 ***
Vestfyen - Natexpressen ***
Carlsberg - Carls Ale **
Bryghuset Svaneke - Stout ****
Skaelskor bryghus - Original Black ****
Albani - Odense Pilsner **
Norrebro bryghus - New York lager ****
Flensburger brauerei - Flensburger pilsner (saksalainen panimo) ***
Mylius-Erichsen bryghus - Stout Ringkobing ****
Orbaek bryggeri - Nutty nut brown ale ****
Olfabrikken - Pilsner ***
Wiibroes bryggeri - Årgangsol 2010 ****
Randers bryghus - Sommer ol ****
Hancock - Black lager ***
Sogaards bryghus - (oluen nimeä en muistanut kirjoittaa) *****
A/S Bryggeriet Vestfyen - Willemoes Porter ****
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Ollaan nyt reilu viikko oltu kotona, mikä on reissun jälkeen ollut sekin ihanaa, ja nyt on aikaa kirjoitella loppureissusta.
Hvide Sandesta ajelimme keskiviikkona Aalborgin kautta Frederikshavniin, josta Stena Linen lautalla olimme jälleen Ruotsin puolella Göteborgissa.
Aalborg jäi pikaiseen autokierrokseen, kun vaunua oli hankala saada mihinkään parkkiin. Keskustassa näytti olevan hauska Frendit-ravintola, jossa olisin mielelläni käynyt syömässä. Suosiolla kuitenkin annoimme navigaattorin johdattaa meidät Bilkaan ja Burger Kingiin. Matkan varrelle osui kuitenkin kyltti nähtävyystornista, jota sitten poikkesimme katsomaan. Hissi olisi vienyt ylös ja tuonut alaskin 35 kruunun hintaan, mutta meillä ei ollut enää riittävästi käteistä rahaa. Otin muutaman kuvan kukkulalta ennen kuin jatkoimme matkaa. Parkkipaikalla joku mies kuvasi innokkaasti vaunuamme :D
Frederikshavn oli todella viehättävä pieni kaupunki. Keskusta muodostui kävelykaduista, joita näin kesällä reunusti kauppojen ulostuotu valikoima. Käynnissä oli jokin juniorijalkapalloturnaus ja pelaajia parveili joka puolella. Osuimme sopivasti myös pienen lavan luo, jolla paikallinen nuorten miesten bändi soitti livenä. Täälläkin oli useita viehättävän näköisiä italialais-meksikolaisia ravintoloita, mutta myös kiinnostavia panimoravintoloita. Koska lautta lähti vasta 22.30, meillä oli aikaa pyöriä ympäriinsä.
Laivan tarjonnasta en osaa kummoisia kertoa, sen verran, että leikkipaikka, muutama ravintola ja joku kauppa siellä oli. Missään niistä en käynyt ja ne menivät melko pian yöksi kiinni. Matkaa varatessani sivuilla ei ollut mahdollisuutta hytin varaamiseen, joten etsimme vapaan sohvan ja kävimme siihen. Lapsi tietysti nukkui rattaissa ja muutaman tunnin onneksi hyvin nukkuikin. Itse en voi sanoa kunnolla nukkuneeni, siitä pitivät huolen loputtomasti puhuvat ja laulavat ruotsalaiset.
Lautta oli satamassa 02.00, eikä keskellä yötä ole enää pääsyä leirintäalueille. Meillä ei ollut valmiina oikein mitään suunnitelmaa, pelkkä ajatus, että nukutaan jossain. Jouduimme ajamaan noin 50 kilometriä Tukholmaan päin, ennen kuin kohdalle osui sopiva levähdysalue, jolla näytti olevan muitakin matkailuautoja ja rekkoja leiriytyneenä. Vasta aamulla huomasimme, että alue oli isompi kuin luulimme ja siellä oli myös ihan kunnolliset vessat. No, meni se yksi yö niinkin.
Torstaista ei ole oikein kummoista kerrottavaa. Oli TODELLA kuuma, ajoimme viisisataa kilometriä. Viimeiset 150 kilometriä odotin koko ajan huoltoasemaa, että saisin jäisen slush-juoman ja pääsisin vessaan. Jep, ei huoltoaseman huoltoasemaa. Kaiken tämän kruunasi kyltti Bredängin leirintäalueen ulkopuolella, asuntovaunupaikat täynnä. Navigaattorin neuvoma toinen "leirintäalue" parin kilometrin päässä oli pelkkä asfalttiparkki ilman minkäänlaista varjoa, parakkivessoilla. Ei kiitos. Lähdimme etsimään kolmatta vaihtoehtoa. Laite ei tietenkään ymmärtänyt mihin kaduille saa kääntyä ja mihin ei, niinpä kiersimme ympyrää Södermalmilla, asuntovaunu perässä, hikisinä ja nälissään. Silloin tuli päätettyä, että Ruotsiin ei tulla enää ikinä.
Hermostuneena päätimme, että ajetaan sitten muutama kymmenen kilometriä takaisinpäin Södertäljeen ja yövytään siellä.
No, tilaa olisi kyllä ollut hieman väljemminkin asettua, mutta saimme pienen paikan tanskalaisten ympäröiminä. Olimme varmaan eksoottinen näky, sillä "naapurit" tuijottivat touhujamme aivan estoitta.
Leirintäalue oli järven rannalla ja ilmeisesti maahanmuuttajien asutusalueella, sillä koko ranta ja sitä ympäröivä nurmialue oli aivan täynnä muita kuin tavallisia svenssoneita. Suihkuihin ja keittiöön päästäkseen piti käyttää leirintäalueen omaa tunnistekorttia, mutta valitettavasti vessat oli kaikille avoimet. Ne oli nimittäin sen näköisetkin, eikä siivoojaa näkynyt ennen aamua.
Löysin matkan aikana itsestäni nirsoilijan ja täytyy sanoa, ettei Tanska tarjonnut kovin suuria makuelämyksiä. Ruotsin puolella olin siis onnellinen päästessäni taas Maxi Icaan ja söin kaiken ostetun hyvällä ruokahalulla. Jäätelö oli ihan uskomattoman edullista ja hyvää, samoin kaikki kaupan omasta leipomosta ostetut sämpylät ja pullat.
Edessä oli enää päivä Tukholmassa ja yö Björkö-Örnin leirintäalueella Kapellskärissä.
Hvide Sandesta ajelimme keskiviikkona Aalborgin kautta Frederikshavniin, josta Stena Linen lautalla olimme jälleen Ruotsin puolella Göteborgissa.
Aalborg jäi pikaiseen autokierrokseen, kun vaunua oli hankala saada mihinkään parkkiin. Keskustassa näytti olevan hauska Frendit-ravintola, jossa olisin mielelläni käynyt syömässä. Suosiolla kuitenkin annoimme navigaattorin johdattaa meidät Bilkaan ja Burger Kingiin. Matkan varrelle osui kuitenkin kyltti nähtävyystornista, jota sitten poikkesimme katsomaan. Hissi olisi vienyt ylös ja tuonut alaskin 35 kruunun hintaan, mutta meillä ei ollut enää riittävästi käteistä rahaa. Otin muutaman kuvan kukkulalta ennen kuin jatkoimme matkaa. Parkkipaikalla joku mies kuvasi innokkaasti vaunuamme :D
Frederikshavn oli todella viehättävä pieni kaupunki. Keskusta muodostui kävelykaduista, joita näin kesällä reunusti kauppojen ulostuotu valikoima. Käynnissä oli jokin juniorijalkapalloturnaus ja pelaajia parveili joka puolella. Osuimme sopivasti myös pienen lavan luo, jolla paikallinen nuorten miesten bändi soitti livenä. Täälläkin oli useita viehättävän näköisiä italialais-meksikolaisia ravintoloita, mutta myös kiinnostavia panimoravintoloita. Koska lautta lähti vasta 22.30, meillä oli aikaa pyöriä ympäriinsä.
Laivan tarjonnasta en osaa kummoisia kertoa, sen verran, että leikkipaikka, muutama ravintola ja joku kauppa siellä oli. Missään niistä en käynyt ja ne menivät melko pian yöksi kiinni. Matkaa varatessani sivuilla ei ollut mahdollisuutta hytin varaamiseen, joten etsimme vapaan sohvan ja kävimme siihen. Lapsi tietysti nukkui rattaissa ja muutaman tunnin onneksi hyvin nukkuikin. Itse en voi sanoa kunnolla nukkuneeni, siitä pitivät huolen loputtomasti puhuvat ja laulavat ruotsalaiset.
Lautta oli satamassa 02.00, eikä keskellä yötä ole enää pääsyä leirintäalueille. Meillä ei ollut valmiina oikein mitään suunnitelmaa, pelkkä ajatus, että nukutaan jossain. Jouduimme ajamaan noin 50 kilometriä Tukholmaan päin, ennen kuin kohdalle osui sopiva levähdysalue, jolla näytti olevan muitakin matkailuautoja ja rekkoja leiriytyneenä. Vasta aamulla huomasimme, että alue oli isompi kuin luulimme ja siellä oli myös ihan kunnolliset vessat. No, meni se yksi yö niinkin.
Torstaista ei ole oikein kummoista kerrottavaa. Oli TODELLA kuuma, ajoimme viisisataa kilometriä. Viimeiset 150 kilometriä odotin koko ajan huoltoasemaa, että saisin jäisen slush-juoman ja pääsisin vessaan. Jep, ei huoltoaseman huoltoasemaa. Kaiken tämän kruunasi kyltti Bredängin leirintäalueen ulkopuolella, asuntovaunupaikat täynnä. Navigaattorin neuvoma toinen "leirintäalue" parin kilometrin päässä oli pelkkä asfalttiparkki ilman minkäänlaista varjoa, parakkivessoilla. Ei kiitos. Lähdimme etsimään kolmatta vaihtoehtoa. Laite ei tietenkään ymmärtänyt mihin kaduille saa kääntyä ja mihin ei, niinpä kiersimme ympyrää Södermalmilla, asuntovaunu perässä, hikisinä ja nälissään. Silloin tuli päätettyä, että Ruotsiin ei tulla enää ikinä.
Hermostuneena päätimme, että ajetaan sitten muutama kymmenen kilometriä takaisinpäin Södertäljeen ja yövytään siellä.
No, tilaa olisi kyllä ollut hieman väljemminkin asettua, mutta saimme pienen paikan tanskalaisten ympäröiminä. Olimme varmaan eksoottinen näky, sillä "naapurit" tuijottivat touhujamme aivan estoitta.
Leirintäalue oli järven rannalla ja ilmeisesti maahanmuuttajien asutusalueella, sillä koko ranta ja sitä ympäröivä nurmialue oli aivan täynnä muita kuin tavallisia svenssoneita. Suihkuihin ja keittiöön päästäkseen piti käyttää leirintäalueen omaa tunnistekorttia, mutta valitettavasti vessat oli kaikille avoimet. Ne oli nimittäin sen näköisetkin, eikä siivoojaa näkynyt ennen aamua.
Löysin matkan aikana itsestäni nirsoilijan ja täytyy sanoa, ettei Tanska tarjonnut kovin suuria makuelämyksiä. Ruotsin puolella olin siis onnellinen päästessäni taas Maxi Icaan ja söin kaiken ostetun hyvällä ruokahalulla. Jäätelö oli ihan uskomattoman edullista ja hyvää, samoin kaikki kaupan omasta leipomosta ostetut sämpylät ja pullat.
Edessä oli enää päivä Tukholmassa ja yö Björkö-Örnin leirintäalueella Kapellskärissä.
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Hei taas täältä "Turskatie kakkosesta"! Tänään on ollut yksi reissun parhaimpia päiviä, vaikka taivas on edelleen ollut pilvinen eikä aurinkoa ole pahemmin näkynyt. Koska suunniteltu rantalomailu jäi väliin tältäkin päivää, lähdettiin ajelemaan lähistölle Sondervigiin, jossa mainostettiin olevan Tanskan suurimmat hiekkaveistokset. Hienoja Egypti-aiheisia veistoksia olivatkin ympäri maailmaa (myös pari suomalaista naista) olevat ihmiset tänne tulleet tekemään.Veistokset olivat siis jo valmiita, paikalla oli vain muutamia kuvia tekovaiheesta. Hintaa huvilla oli 35 kruunua/aikuinen eli noin 4 euroa.
Parasta oli kuitenkin se, että osuimme kylään päivänä, jolloin paikalliset olivat ulkona myymässä vanhoja tavaroitaan kirpputorilla. Tein mahtavia löytöjä, ainakin omasta mielestäni. Olin koko matkan ajan haikaillut olutlaatikon perään ja päättänytkin ostaa kaupasta muovisen, jossa on myös pullot vaikken olutta juokaan. Eiköhän ne "jonnekin" olisi saanut menemään... Koko ajan mietin, että puinen olisi kyllä hienompi, mutta ei niitä mistään saa. Kirpparilla sitten eräällä pariskunnalla oli kaksikin puista olutlaatikkoa, vihreä Tuborgin ja ruskea Carlsbergin, täynnä tavaraa. Vähän siinä emmin, että onkohan nuo laatikot ollenkaan myynnissä. Rohkaisin sitten mieleni ja onneksi nainen ymmärsi englantiakin sen verran, että kaupat syntyi vihreästä Tuborgin olutlaatikosta 100 kruunulla (n.13€). Toisesta pöydästä bongasin valkean madonna ja lapsi-patsaan. Myyjä halusi selvästikin tavarasta vain eroon ja sain ison patsaan alle 3 eurolla. Pikkumies sai vielä käytetyn Puuha-Pete traktorin ja vanhan lusikan, kun huomattiin, että meillä on kyllä ruokaa mukana, mutta lusikoita ei.
Sondevigiin on siis tästä Hvide Sanden leirintäalueelta matkaa 15 kilometriä ja siitä eteenpäin Ringkobingiin on vielä 9 kilometriä. Käytiin sielläkin kiertelemässä kauppakatuja ja poikettiin ruokakaupasta hakemaan viimeisiä Tanskan tuliaisia. Lapsosten isovanhemmille on luvassa erään pienpanimon eri tuotteita sisältävä laatikko ja tanskalaista suklaata.
Illalla käytiin vielä rannalla keräämässä viimeiset simpukat ja pikkumies syöksyili aaltoihin ihan estoitta. Oltiin kaikki enemmän ja vähemmän hiekassa sen reissun jälkeen.
Huomenna lähdetään vähitellen kotia kohti. Lautta lähtee illalla Frederikshavnista Göteborgiin ja ollaan perillä joskus yöllä. Siihen aikaan ei enää pääse leirintäalueille, joten täytyy katsoa nukutaanko jonkun aikaa jossain 24h huoltoaseman pihassa vai ajellaanko yöllä eteenpäin. Joka tapauksessa luvassa on vielä yksi kokonainen päivä Tukholmassa, jossa todennäköisesti täytyy päästää miehen sisäinen shoppailija irti ja käydä kiertämässä parit levykaupat.
Parasta oli kuitenkin se, että osuimme kylään päivänä, jolloin paikalliset olivat ulkona myymässä vanhoja tavaroitaan kirpputorilla. Tein mahtavia löytöjä, ainakin omasta mielestäni. Olin koko matkan ajan haikaillut olutlaatikon perään ja päättänytkin ostaa kaupasta muovisen, jossa on myös pullot vaikken olutta juokaan. Eiköhän ne "jonnekin" olisi saanut menemään... Koko ajan mietin, että puinen olisi kyllä hienompi, mutta ei niitä mistään saa. Kirpparilla sitten eräällä pariskunnalla oli kaksikin puista olutlaatikkoa, vihreä Tuborgin ja ruskea Carlsbergin, täynnä tavaraa. Vähän siinä emmin, että onkohan nuo laatikot ollenkaan myynnissä. Rohkaisin sitten mieleni ja onneksi nainen ymmärsi englantiakin sen verran, että kaupat syntyi vihreästä Tuborgin olutlaatikosta 100 kruunulla (n.13€). Toisesta pöydästä bongasin valkean madonna ja lapsi-patsaan. Myyjä halusi selvästikin tavarasta vain eroon ja sain ison patsaan alle 3 eurolla. Pikkumies sai vielä käytetyn Puuha-Pete traktorin ja vanhan lusikan, kun huomattiin, että meillä on kyllä ruokaa mukana, mutta lusikoita ei.
Sondevigiin on siis tästä Hvide Sanden leirintäalueelta matkaa 15 kilometriä ja siitä eteenpäin Ringkobingiin on vielä 9 kilometriä. Käytiin sielläkin kiertelemässä kauppakatuja ja poikettiin ruokakaupasta hakemaan viimeisiä Tanskan tuliaisia. Lapsosten isovanhemmille on luvassa erään pienpanimon eri tuotteita sisältävä laatikko ja tanskalaista suklaata.
Illalla käytiin vielä rannalla keräämässä viimeiset simpukat ja pikkumies syöksyili aaltoihin ihan estoitta. Oltiin kaikki enemmän ja vähemmän hiekassa sen reissun jälkeen.
Huomenna lähdetään vähitellen kotia kohti. Lautta lähtee illalla Frederikshavnista Göteborgiin ja ollaan perillä joskus yöllä. Siihen aikaan ei enää pääse leirintäalueille, joten täytyy katsoa nukutaanko jonkun aikaa jossain 24h huoltoaseman pihassa vai ajellaanko yöllä eteenpäin. Joka tapauksessa luvassa on vielä yksi kokonainen päivä Tukholmassa, jossa todennäköisesti täytyy päästää miehen sisäinen shoppailija irti ja käydä kiertämässä parit levykaupat.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Terveiset Hvide Sandesta! Matkalla ollaan oltu nyt viikon verran. Tänään on ollut ensimmäinen sadepäivä ja sen takia kaivoinkin koneen viimein esille. Ajatus on kyllä ollut aiemmin jo päivittää ja kerrottavaakin on kertynyt, mutta aiemmilla leirintäalueilla yhteys on ollut maksullinen eikä siihen ole väsyneenä viitsinyt investoida.
Reissu siis alkoi viime maanantaina ylityksellä Finnclipperillä Naantalista Kapellskäriin. Ylitys oli ensimmäinen Finnlinesin laivalla eikä tiedetty oikein miten siellä toimitaan. Aamiainen ja päivällinen kuuluivat siis matkan hintaan ja muulla ajalla automaatista sai hakea kahvia, mehua yms. Ruokaa oli laitettu aika naftisti, koska jos et ollut sitä heti ottamassa, niin kaikkia lajeja et ehtinyt saamaan. Tiedetäänpähän takaisin tullessa rynnätä. :D
Koska emme halunneet viipyä tällä kertaa Ruotsissa, niin ajoimme vielä illalla Norrköpingiin Himmelstalundin leirintäalueelle. Vasta vähän ennen sinne saapumista hoksasimme, että mehän oltiin samassa paikassa viime kesänä vaununhakureissulla. Laitettiin vaunu parkkiin ja haettiin iltapalaa Maxista.
Tiistaina rutistettiin 500 kilometrin pätkä Norrköpingistä Kööpenhaminaan muutamalla pysähdyksellä. Ensimmäinen oli linnanraunio heti kohta Grännaan kääntyvän liittymän jälkeen. Moni muu oli päätynyt samaan paikkaan ja ruotsalaiset nauttivat piknikeväitä kalliolla. Polkakarkeista tunnettu Gränna jätettiin väliin, koska viime kesänä siellä poikettiin.
Malmö ohitettiin moottoritietä pitkin, mutta kuuluisa Turning torso näkyi kyllä kauas. Ennen siltaa oli useat kyltit, että takaisin Ruotsiin et enää pääse kääntymään. No, se oli tarkoituskin. Vaunun kanssa sillan ylitys maksoi noin 78 euroa. Hieno kokemus, ainakin kerran elämässä periaatteella.
Ja Kööpenhamina oli niiiin kaunis! Välittömästi tuli ajatus, että tämähän on kuin Amsterdamissa, joka on ehdottomasti suosikkikaupunkini Euroopassa.
Navigaattori ohjasi meidät melkein perille Bellahoj Campingiin, joka oli yllättävän edullinen, noin 24 euroa/yö. Paikka sijaitsee noin 4 kilometrin päässä keskustasta, mutta läheltä menee bussi 2A, jolla pääsee kätevästi ihan Raatihuoneen kulmalle ja siitä ihmismassan mukana on helppo kulkeutua pitkin Strogetia vaikkapa Nyhavniin.
Leirintäalue tuntui aika karulta. Vastaanotto oli parakissa, samoin suihkut ja wc:t. Mutta, mitäpä karuudesta, kun käytössä kuitenkin oli pitkät rivit vessoja ja suihkusta tuli lämmintä vettä ja se kuului hintaankin, mikä ei ole itsestäänselvää täällä.
Bussi muuten maksoi noin 2,50€/suunta tai 9€/24h. Noita vuorokauden CityPasseja saa Central Stationilta lipunmyyntitoimistosta, yksittäisiä matkoja voi ostaa bussista ja kioskeilta. Vaunut sai viedä ilmaiseksi.
Mies onkin jaksanut vitsailla, kuinka onnessani minun täytyy olla, kun täältä saa kaikkea mahdollista luomuna ja ihan joka paikasta. Olenkin! Eikä luomu ole juurikaan kalliimpaa kuin tavallinenkaan ruoka. Kotiin raahaan mukanani valtavat määrät kaikkea luomuruokaa ja on sitä täälläkin tullut syötyä. Jopa luomuolutta on mies maistellut ja piti siitä. Oluenmaisteluista lisää myöhemmin.
Kööpenhaminassa viivyimme kolme yötä ja parin päivän aikana ehdimme kivasti katsella kaupunkia. Ihan parasta oli kanavaristeily, joita lähtee ainakin Nyhavnista. Lysti ei ole hinnalla pilattu, tunnin opastettu kierros maksoi noin 7 euroa aikuiselta. Muistelen Amsterdamin kierroksen olleen puolet kalliimpi. Meille sattui ihana italialainen miesopas, joka oli myös joskus Suomessa käynyt. Hän luetteli kaikki suomeksi osaamansa asiat ja lopuksi kiittikin suomeksi. Oli kyllä hauska kuunnella italiankielistä opastusta, se tuli niin vauhdilla.
Muuten vaan kävelimme ympäriinsä, poikkesimme joissain kaupoissa ja ihmettelimme kaunista ympäristöä.
Toisena päivänä ajelimme bussilla Carlsbergin panimolle, joka oli kotisivujen jonotusvaroituksista huolimatta lähes tyhjä. Saimme kierrellä ihan rauhassa näyttelyn, patsaspuistikon ja hevostallit. Lopuksi tietysti istuttiin terassilla ja mies sai juoda minunkin oluet. Onneksi ei-oluen ystäville tarjolla oli limsaa. Suosittelen muuten maistamaan Tuborgin Squash-appelsiinilimsaa, erittäin hyvää! Paikallisten hehkuttama Faxe Kondi on kuin Spriteä, mutta ei ihan niin hyvää. Panimolta lähtiessä kannattaa kiertää vielä elefanttiportin kautta, valtavat norsut ovat hienot!
Panimokierroksen jälkeen olikin nälkä ja mies oli etukäteen löytänyt netistä pienpanimon, jonka Brewpubissa oli myös ruokaa tarjolla. Voisin kuvailla sen olleen gastropubruokaa, koska hampurilainen ei ollut mikään perus-hamppari, vaan kauniisti esille laitettu, puolikypsän pihvin sisältävä herkku. Myös sandwich oli kuulemma hyvä. Kunhan saan kuvat lisättyä, niin näette jo miehen ilmeestä kuinka innoissaan hän oli, kun sai eteensä viiden eri oluen maistelulautasen. Niistä ei valitettavasti ole kirjallista arvostelua, mutta suositukset saatte, kannattaa kokeilla!
Kaupat menevät täällä kovin aikaisin kiinni. Keskustassa Strogetin varren pikkukaduilla olisi ollut vaikka kuinka ihania pikkuliikkeitä, mutta ne olivat jo kiinni. Aukiolevia terasseja kyllä riitti. Ruokakaupoistakin monet menevät viimeistään kahdeksalta kiinni, joten liikkeellä pitää olla riittävän ajoissa. Ollaan kokeiltu nyt vähän jokaista liikettä; Nettoa, Irmaa, Aldia, Bilkaa ja SuperBestiä. Olikohan niitä vielä muitakin... No, Bilka on paikallinen Citymarket, sieltä saa kaikkea. Olen shopannut sieltä vaatteitakin, koska täällä ne on kivempia kuin Suomen Cittarissa.
Käteistä kannattaa muuten olla mukana, koska joissakin paikoissa kortti ei ole käynyt ja monessa paikassa Visan käytöstä menee ylimääräinen maksu, noin 3% ostosten loppusummasta.
Perjantaina ajettiin sitten jo eteenpäin, Odenseen. Tarkoitus oli käydä katsomassa joka päivä esitettävää Hans Christian Andersenin satukuvaelmaa, joka on ilmainen ja esitetään kolme kertaa päivässä. Auton kanssa on kuitenkin ollut pientä pulmaa (ei onneksi matkantekoa estävää) ja meidän piti tehdä mutka Bilteman kautta. Täällä niitä ei ole joka kulmalla, mutta onneksi yksi osui noin 20 kilometrin päähän meidän reitistä. Emme siis ehtineet enää mihinkään esityksiin, mutta automuseoon sentään.
Paikka oli, miten sen sanoisi, ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, halli, jossa autoja oli kyllä monessa rivissä ja sellaisiakin yksilöitä joita ei ole missään vastaan tullut. Tämä museo oli keskittynyt eurooppalaisiin autoihin ja moottoripyöriin, sekä esineistöön. Omistaja ei puhunut paljonkaan englantia, mutta kyseli kuitenkin kovasti meidän vaunusta, sellaista kun hän ei ollut vielä nähnyt.
Odense City Campin leirintäalue tuntui todelliselta luksukselta kuuman autoilun jälkeen. Pääsimme pulahtamaan uima-altaaseen ja muutenkin paikka oli oikein siisti ja viihtyisä. Hintakin oli sitten ihan eri kuin Kööpenhaminassa, yli 30 euroa/yö.
Bilkan vieressä oli Ikea ja pakkohan se oli päästä katsomaan onko täällä erilaiset valikoimat. Samaa roinaa siellä näytti olevan, eikä alestakaan saanut mitään ihmeempää. Ostin vaunuun pari leipälautasta ja se oli siinä. Ulkoa olisi kyllä saanut houkuttelevia chilipensaita ja yrttikasseja, mutta en usko, että olisin saanut tuotua ne hengissä kotiin. Mukana kulkeva salaatti on kyllä pysynyt suht hyvässä kunnossa ja siitä ollaan saatu napsia grillimakkaroiden seuraksi vähän vihreää. Parina iltana ollaan grillattu, muuten ollaan syöty mitä milloinkin.
Lauantai olikin yksi odotetuista päivistä, kävimme vilkaisemassa Saksaa. Ajettiin noin 150 kilometriä Flensburgiin, hyvin lähelle rajaa. Auto parkkeerattiin kaupungin laitamille tanskalaisille suunnatun kaupan parkkipaikalle ja käveltiin vähän siinä ympäriinsä. Kauppa oli siis sellainen, jonka kaikki suomalaiset tietää, jos ovat käyneet Virossa "viinanhakureissulla". 24 tölkin laatikon olutta sai halvimmillaan 6 eurolla eikä limsa maksanut paljon enempää. Viini näytti olevan myös tuhottoman halpaa ja kaupassa oli hylly, jonka hanaviinipakkauksista olisi saanut pieneen lasiin liruttaa itselleen maisteltavaa. Meillä kun ei viinejä harrasteta, niin mukaan lähti vaan olutta ja limsaa.
Oltiin juuri autolla lähdössä etsimään ruokaa, kun ohi ajeli ihan samanlainen moottoripyöräletka kuin Sons of Anarchyssa. Joku sarjaan koukuttunut oli ihan innoissaan :D Jotain Helvetin enkeleitä ne näytti liivien perusteella olevan...
Navigaattorista oli kerrankin hyötyä, se opasti meidät Burger Kingiin. Oli nimittäin nälkä ja vessahätä. Aterioinnin jälkeen olikin sitten kivempi lähteä leirintäaluetta etsimään. Campingplatz Jarplund on varmasti reissun edullisin paikka, 18 euroa/yö. Vastaanoton nainen puhui sekaisin saksaa ja englantia, enemmän saksaa, mutta hyvin tultiin juttuun. Täälläkin oli ihana uima-allas, jonne sai pulahtaa kuumaakin kuumemman päivän jälkeen. Vaunu saatiin onneksi varjoon ja siinä sitten möllötettiin. Kävellen käytiin kaupassa ja läheistä American Dineria katsomassa. Söin siinä jäätelönpuutteeseeni Ben&Jerry'sin jätskiä. Tanskan kaupoista kun ei kerta kaikkiaan löydetty jäätelöitä. Isoja paketteja olisi kyllä ollut tai sitten jäätelöt olisi pitänyt hakea erillisestä kioskista, niinpä ne jäi ostamatta. Pienistä ruokakaupoista ollaan kyllä nyt jotain jätskiä saatu, mutta Bilkasta ei löytynyt.
On ollut hauska nähdä, että saksan taidoista on vielä jotain jäänteitä jäljellä. Leirintäalueen nainen tuli näyttämään meille vaunupaikkaa ja jutteli siinä sitten saksaksi, että onpa kuuma. Ei mennyt kauan, kun mies (joka ei puhu saksaa) toteaa englanniksi, että onpa kuuma. Sanoin siinä sitten vaan, että niinhän täti juuri sanoi. Ruokalistaa pystyin myös vähän tulkkaamaan, siihen se jäikin.
Eilen sitten tosiaan ajeltiin tänne länsi-Tanskaan, Hvide Sandeen. Maisemat muuttui kuin taikaiskusta. Koko reissu ollaan ajettu pitkin maaseutua, ihanien pikkukylien läpi, kauniita taloja ihastellen ja sitten oltiinkin yhtäkkiä aavikkomaisemissa. Ihan tuossa hiekka-/heinikkokumpujen takana on hiekkarantaa kumpaankin suuntaan niin kauas kuin näkee. Olen ihan myyty.
Illalla käytiin kävelemässä rannalla ja olin niin onnellinen kerätessäni hienoja simpukoita ja kiviä. Meidän mukula juoksenteli pitkin rantaa, oli aivan hiekassa ja kävi välillä hiukan kokeilemassa aaltoja varpaillaan. Lopulta jouduttiin riisumaan kaikki vaatteet, kun pikkumies oli kastellut itsensä kokonaan.
Tänään ollaankin sitten möllötetty vaunussa, kun täällä sataa vettä. Meillä on kyllä mahtava tuuri. Tultiin tänne rantalomalle, niin ei tietenkään nähdä vilaustakaan auringosta. Toivotaan huomiselle parempaa ilmaa! Nyt täytynee lopettaa, siihen malliin salamoi.
Reissu siis alkoi viime maanantaina ylityksellä Finnclipperillä Naantalista Kapellskäriin. Ylitys oli ensimmäinen Finnlinesin laivalla eikä tiedetty oikein miten siellä toimitaan. Aamiainen ja päivällinen kuuluivat siis matkan hintaan ja muulla ajalla automaatista sai hakea kahvia, mehua yms. Ruokaa oli laitettu aika naftisti, koska jos et ollut sitä heti ottamassa, niin kaikkia lajeja et ehtinyt saamaan. Tiedetäänpähän takaisin tullessa rynnätä. :D
Koska emme halunneet viipyä tällä kertaa Ruotsissa, niin ajoimme vielä illalla Norrköpingiin Himmelstalundin leirintäalueelle. Vasta vähän ennen sinne saapumista hoksasimme, että mehän oltiin samassa paikassa viime kesänä vaununhakureissulla. Laitettiin vaunu parkkiin ja haettiin iltapalaa Maxista.
Tiistaina rutistettiin 500 kilometrin pätkä Norrköpingistä Kööpenhaminaan muutamalla pysähdyksellä. Ensimmäinen oli linnanraunio heti kohta Grännaan kääntyvän liittymän jälkeen. Moni muu oli päätynyt samaan paikkaan ja ruotsalaiset nauttivat piknikeväitä kalliolla. Polkakarkeista tunnettu Gränna jätettiin väliin, koska viime kesänä siellä poikettiin.
Malmö ohitettiin moottoritietä pitkin, mutta kuuluisa Turning torso näkyi kyllä kauas. Ennen siltaa oli useat kyltit, että takaisin Ruotsiin et enää pääse kääntymään. No, se oli tarkoituskin. Vaunun kanssa sillan ylitys maksoi noin 78 euroa. Hieno kokemus, ainakin kerran elämässä periaatteella.
Ja Kööpenhamina oli niiiin kaunis! Välittömästi tuli ajatus, että tämähän on kuin Amsterdamissa, joka on ehdottomasti suosikkikaupunkini Euroopassa.
Navigaattori ohjasi meidät melkein perille Bellahoj Campingiin, joka oli yllättävän edullinen, noin 24 euroa/yö. Paikka sijaitsee noin 4 kilometrin päässä keskustasta, mutta läheltä menee bussi 2A, jolla pääsee kätevästi ihan Raatihuoneen kulmalle ja siitä ihmismassan mukana on helppo kulkeutua pitkin Strogetia vaikkapa Nyhavniin.
Leirintäalue tuntui aika karulta. Vastaanotto oli parakissa, samoin suihkut ja wc:t. Mutta, mitäpä karuudesta, kun käytössä kuitenkin oli pitkät rivit vessoja ja suihkusta tuli lämmintä vettä ja se kuului hintaankin, mikä ei ole itsestäänselvää täällä.
Bussi muuten maksoi noin 2,50€/suunta tai 9€/24h. Noita vuorokauden CityPasseja saa Central Stationilta lipunmyyntitoimistosta, yksittäisiä matkoja voi ostaa bussista ja kioskeilta. Vaunut sai viedä ilmaiseksi.
Mies onkin jaksanut vitsailla, kuinka onnessani minun täytyy olla, kun täältä saa kaikkea mahdollista luomuna ja ihan joka paikasta. Olenkin! Eikä luomu ole juurikaan kalliimpaa kuin tavallinenkaan ruoka. Kotiin raahaan mukanani valtavat määrät kaikkea luomuruokaa ja on sitä täälläkin tullut syötyä. Jopa luomuolutta on mies maistellut ja piti siitä. Oluenmaisteluista lisää myöhemmin.
Kööpenhaminassa viivyimme kolme yötä ja parin päivän aikana ehdimme kivasti katsella kaupunkia. Ihan parasta oli kanavaristeily, joita lähtee ainakin Nyhavnista. Lysti ei ole hinnalla pilattu, tunnin opastettu kierros maksoi noin 7 euroa aikuiselta. Muistelen Amsterdamin kierroksen olleen puolet kalliimpi. Meille sattui ihana italialainen miesopas, joka oli myös joskus Suomessa käynyt. Hän luetteli kaikki suomeksi osaamansa asiat ja lopuksi kiittikin suomeksi. Oli kyllä hauska kuunnella italiankielistä opastusta, se tuli niin vauhdilla.
Muuten vaan kävelimme ympäriinsä, poikkesimme joissain kaupoissa ja ihmettelimme kaunista ympäristöä.
Toisena päivänä ajelimme bussilla Carlsbergin panimolle, joka oli kotisivujen jonotusvaroituksista huolimatta lähes tyhjä. Saimme kierrellä ihan rauhassa näyttelyn, patsaspuistikon ja hevostallit. Lopuksi tietysti istuttiin terassilla ja mies sai juoda minunkin oluet. Onneksi ei-oluen ystäville tarjolla oli limsaa. Suosittelen muuten maistamaan Tuborgin Squash-appelsiinilimsaa, erittäin hyvää! Paikallisten hehkuttama Faxe Kondi on kuin Spriteä, mutta ei ihan niin hyvää. Panimolta lähtiessä kannattaa kiertää vielä elefanttiportin kautta, valtavat norsut ovat hienot!
Panimokierroksen jälkeen olikin nälkä ja mies oli etukäteen löytänyt netistä pienpanimon, jonka Brewpubissa oli myös ruokaa tarjolla. Voisin kuvailla sen olleen gastropubruokaa, koska hampurilainen ei ollut mikään perus-hamppari, vaan kauniisti esille laitettu, puolikypsän pihvin sisältävä herkku. Myös sandwich oli kuulemma hyvä. Kunhan saan kuvat lisättyä, niin näette jo miehen ilmeestä kuinka innoissaan hän oli, kun sai eteensä viiden eri oluen maistelulautasen. Niistä ei valitettavasti ole kirjallista arvostelua, mutta suositukset saatte, kannattaa kokeilla!
Kaupat menevät täällä kovin aikaisin kiinni. Keskustassa Strogetin varren pikkukaduilla olisi ollut vaikka kuinka ihania pikkuliikkeitä, mutta ne olivat jo kiinni. Aukiolevia terasseja kyllä riitti. Ruokakaupoistakin monet menevät viimeistään kahdeksalta kiinni, joten liikkeellä pitää olla riittävän ajoissa. Ollaan kokeiltu nyt vähän jokaista liikettä; Nettoa, Irmaa, Aldia, Bilkaa ja SuperBestiä. Olikohan niitä vielä muitakin... No, Bilka on paikallinen Citymarket, sieltä saa kaikkea. Olen shopannut sieltä vaatteitakin, koska täällä ne on kivempia kuin Suomen Cittarissa.
Käteistä kannattaa muuten olla mukana, koska joissakin paikoissa kortti ei ole käynyt ja monessa paikassa Visan käytöstä menee ylimääräinen maksu, noin 3% ostosten loppusummasta.
Perjantaina ajettiin sitten jo eteenpäin, Odenseen. Tarkoitus oli käydä katsomassa joka päivä esitettävää Hans Christian Andersenin satukuvaelmaa, joka on ilmainen ja esitetään kolme kertaa päivässä. Auton kanssa on kuitenkin ollut pientä pulmaa (ei onneksi matkantekoa estävää) ja meidän piti tehdä mutka Bilteman kautta. Täällä niitä ei ole joka kulmalla, mutta onneksi yksi osui noin 20 kilometrin päähän meidän reitistä. Emme siis ehtineet enää mihinkään esityksiin, mutta automuseoon sentään.
Paikka oli, miten sen sanoisi, ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, halli, jossa autoja oli kyllä monessa rivissä ja sellaisiakin yksilöitä joita ei ole missään vastaan tullut. Tämä museo oli keskittynyt eurooppalaisiin autoihin ja moottoripyöriin, sekä esineistöön. Omistaja ei puhunut paljonkaan englantia, mutta kyseli kuitenkin kovasti meidän vaunusta, sellaista kun hän ei ollut vielä nähnyt.
Odense City Campin leirintäalue tuntui todelliselta luksukselta kuuman autoilun jälkeen. Pääsimme pulahtamaan uima-altaaseen ja muutenkin paikka oli oikein siisti ja viihtyisä. Hintakin oli sitten ihan eri kuin Kööpenhaminassa, yli 30 euroa/yö.
Bilkan vieressä oli Ikea ja pakkohan se oli päästä katsomaan onko täällä erilaiset valikoimat. Samaa roinaa siellä näytti olevan, eikä alestakaan saanut mitään ihmeempää. Ostin vaunuun pari leipälautasta ja se oli siinä. Ulkoa olisi kyllä saanut houkuttelevia chilipensaita ja yrttikasseja, mutta en usko, että olisin saanut tuotua ne hengissä kotiin. Mukana kulkeva salaatti on kyllä pysynyt suht hyvässä kunnossa ja siitä ollaan saatu napsia grillimakkaroiden seuraksi vähän vihreää. Parina iltana ollaan grillattu, muuten ollaan syöty mitä milloinkin.
Lauantai olikin yksi odotetuista päivistä, kävimme vilkaisemassa Saksaa. Ajettiin noin 150 kilometriä Flensburgiin, hyvin lähelle rajaa. Auto parkkeerattiin kaupungin laitamille tanskalaisille suunnatun kaupan parkkipaikalle ja käveltiin vähän siinä ympäriinsä. Kauppa oli siis sellainen, jonka kaikki suomalaiset tietää, jos ovat käyneet Virossa "viinanhakureissulla". 24 tölkin laatikon olutta sai halvimmillaan 6 eurolla eikä limsa maksanut paljon enempää. Viini näytti olevan myös tuhottoman halpaa ja kaupassa oli hylly, jonka hanaviinipakkauksista olisi saanut pieneen lasiin liruttaa itselleen maisteltavaa. Meillä kun ei viinejä harrasteta, niin mukaan lähti vaan olutta ja limsaa.
Oltiin juuri autolla lähdössä etsimään ruokaa, kun ohi ajeli ihan samanlainen moottoripyöräletka kuin Sons of Anarchyssa. Joku sarjaan koukuttunut oli ihan innoissaan :D Jotain Helvetin enkeleitä ne näytti liivien perusteella olevan...
Navigaattorista oli kerrankin hyötyä, se opasti meidät Burger Kingiin. Oli nimittäin nälkä ja vessahätä. Aterioinnin jälkeen olikin sitten kivempi lähteä leirintäaluetta etsimään. Campingplatz Jarplund on varmasti reissun edullisin paikka, 18 euroa/yö. Vastaanoton nainen puhui sekaisin saksaa ja englantia, enemmän saksaa, mutta hyvin tultiin juttuun. Täälläkin oli ihana uima-allas, jonne sai pulahtaa kuumaakin kuumemman päivän jälkeen. Vaunu saatiin onneksi varjoon ja siinä sitten möllötettiin. Kävellen käytiin kaupassa ja läheistä American Dineria katsomassa. Söin siinä jäätelönpuutteeseeni Ben&Jerry'sin jätskiä. Tanskan kaupoista kun ei kerta kaikkiaan löydetty jäätelöitä. Isoja paketteja olisi kyllä ollut tai sitten jäätelöt olisi pitänyt hakea erillisestä kioskista, niinpä ne jäi ostamatta. Pienistä ruokakaupoista ollaan kyllä nyt jotain jätskiä saatu, mutta Bilkasta ei löytynyt.
On ollut hauska nähdä, että saksan taidoista on vielä jotain jäänteitä jäljellä. Leirintäalueen nainen tuli näyttämään meille vaunupaikkaa ja jutteli siinä sitten saksaksi, että onpa kuuma. Ei mennyt kauan, kun mies (joka ei puhu saksaa) toteaa englanniksi, että onpa kuuma. Sanoin siinä sitten vaan, että niinhän täti juuri sanoi. Ruokalistaa pystyin myös vähän tulkkaamaan, siihen se jäikin.
Eilen sitten tosiaan ajeltiin tänne länsi-Tanskaan, Hvide Sandeen. Maisemat muuttui kuin taikaiskusta. Koko reissu ollaan ajettu pitkin maaseutua, ihanien pikkukylien läpi, kauniita taloja ihastellen ja sitten oltiinkin yhtäkkiä aavikkomaisemissa. Ihan tuossa hiekka-/heinikkokumpujen takana on hiekkarantaa kumpaankin suuntaan niin kauas kuin näkee. Olen ihan myyty.
Illalla käytiin kävelemässä rannalla ja olin niin onnellinen kerätessäni hienoja simpukoita ja kiviä. Meidän mukula juoksenteli pitkin rantaa, oli aivan hiekassa ja kävi välillä hiukan kokeilemassa aaltoja varpaillaan. Lopulta jouduttiin riisumaan kaikki vaatteet, kun pikkumies oli kastellut itsensä kokonaan.
Tänään ollaankin sitten möllötetty vaunussa, kun täällä sataa vettä. Meillä on kyllä mahtava tuuri. Tultiin tänne rantalomalle, niin ei tietenkään nähdä vilaustakaan auringosta. Toivotaan huomiselle parempaa ilmaa! Nyt täytynee lopettaa, siihen malliin salamoi.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Tallinnan terveiset
Vietimme viime viikolla kolme päivää Tallinnassa koko porukalla. Meillä oli oma auto mukana, sillä autoilu Virossa oli tuttua jo ennestään. Auto sai kuitenkin olla aika paljon hotellin parkissa ja kävelimme ympäriinsä.
Hotellin olin varannut jo etukäteen booking.comin kautta. Kriteereinä olivat hinta, oma wc/suihku ja se, että kaikille on sängyt. Kuvissa Hotel G9 näytti siistiltä, enkä tietenkään sen enempää katsellut arvioitakaan. Hintaa kahdelle yölle tuli 90 euroa.
Eipä olla aiemmin oltu yhtä tyytymättömiä hotelliin, vaikka budjettireissuja tehdäänkin. Wc haisi koko vierailun ajan todella pahalta, sitä ei oltu varmaan koskaan tuuletettu. Hotellin sivuista poiketen ainakaan meidän huoneessa ei ollut mattoja tai tauluja, vaan se oli hyvin askeettinen. Isoja pyyhkeitä ei ollut saatavilla ennen iltaa, olivat kuulemma pyykissä. Ja hotelli sijaitsi kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Lapsiperhe saattaa tätä vaihtoehtoa siis miettiä pari kertaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja puhui hyvää englantia, siitä pisteet tälle hotellille. Samoin sijainti oli hyvä, aivan Viru-keskuksen kulmilla.
Hotellista lähdimmekin siis pian kävelemään kohti Kalev Spa-kylpylää. Lasin takaa katsottuna paikka ei näyttänyt kovin kummoiselta, enemmänkin uimahallilta. Kesäkuun ajan tiskillä oli tarjolla yhteislippuja kylpylään (Kalev Spa, Aia 18) ja eläintarhaan (Tallinna Loomaaed, Paldiski mnt 145) 125 EEK/hlö. Yhteensä euroissa tämä hupi maksoi noin 30 euroa.
Kylpylässä oli hienoja ja monimutkaisia systeemeitä. Käteen sai rannekkeen, jolla kuljettiin portista sisään ja ulos. Rannekkeella myös lukittiin ja avattiin pukuhuoneen kaappi. En tiedä oliko siinä vielä jotain muitakin ominaisuuksia, joita en huomannut kokeilla.
Virolaisilla näytti olevan tapana pukea uimapuku jo pukuhuoneessa, kun meillä Suomessa ensin käydään pesulla. Koska sain huollettavakseni perheen pienimmäisen ja otimme aikaakin vain puolitoista tuntia, en ehtinyt kokeilla erilaisia saunoja, joita suihkujen vieressä olisi ollut.
Ihan pienten lasten altaassa oli oikein kuumaa vettä ja 1-vuotiaamme viihtyi siinä tunnin verran ihan kivasti. Isommat lapset laski kolmessa erilaisessa vesiliukumäessä ja malttoivat hetken pyörähtää porealtaissakin. Pukuhuoneen puolella kulki koko ajan siivooja ja joka paikka näyttikin siistiltä. Voin suositella kylpylää muillekin!
Illalla ajelimme vielä Tabasaluun syömään amerikkalaishenkiseen BabyBack Ribs & BBQ-ravintolaan. Lapset oli innoissaan ja söivätkin hyvin. Tilaamani pizza oli valtava, puolet piti ottaa mukaan. Tänne on keskustasta kuitenkin sen verran matkaa, että kävellen ei perille pääse.
Perinteinen matkaflunssa iski pahiten perheen pienimpään ja ensimmäinen yö meni yskimistä kuunnellen. Jos ei meidän huoneessa nukuttu, niin ei varmasti viereisissäkään, sen verran äänet kuuluivat selvästi käytävään.
Lähdettiin kuitenkin eläintarhaan, jossa ei heti aamusta ollut vielä paljonkaan ihmisiä. Paikka ei ollut, valitettavasti, juurikaan muuttunut neljän vuoden takaisesta vierailusta. Edelleen teki pahaa katsoa esim. tiikereitä ja jääkarhuja betonivankiloissaan. Erityisesti jääkarhut näyttivät kärsivän pahasta stressistä. Ne kiersivät samaa rataa loputtomiin.
Osalla eläimistä oli asiat mukavasti, esimerkiksi norsuilla. Niillä oli tilaa uudessa aitauksessaan, samoin kuin leijonilla.
Monilla eläimillä näytti myös näin kesän aluksi olevan poikasia.
Eläintarhan alueella oli useampia kahvittelupaikkoja ja lämpimällä säällä pitkin puistoa kulkee jäätelön- ja juomien myyjiä. Meidän kohdalle osui hieman pilvisempi ilma, eikä lasten eläintarhakaan ollut maanantaisin ja tiistaisin auki.
Tien toisella puolella sijaitsee Rocca Al Maren ostoskeskus, joka on melko uusi ja täynnä liikkeitä. Jalat oli jo aika väsyneet eläintarhakierroksesta, joten suuntasin vain niihin liikkeisiin, joista tiesin valmiiksi olevani kiinnostunut. New Yorker on yksi suosikki, jota ei vielä ole Suomessa. Samoin täältä löytyy Biomarket, kauppa jossa myydään pelkkää luomua. Marketeista tämän paikan oli vallannut Prisma, mutta iso Rimikin on aivan vieressä. Ja kauppakeskuksen parkkialueella olevasta Mäkistä saa eläintarhan lipuilla edulliseen hintaan Bic Mac-aterian ja Happy Mealin, taisivat olla vajaan 5 euroa yhteensä.
Lapset löysivät lattioilta pennosia, jotka kävimme lopuksi lahjoittamassa eläintarhan norsuille. Ostoskeskuksen yläkerrasta, lelukauppojen vierestä löytyi hauska "pankki", jonne kolikot vieriteltiin.
Mitä vinkkaisin vielä matkasta viisastuneena? En suosittele Viru-keskuksen Amarilloa. Asiakkaat on kaikki suomalaisia, joten henkilökuntakin puhuu suosiolla suomea. Ruuat ei ole yhtä hyviä kuin suomalaisissa Amarilloissa. Tasaista laatua sieltä toki saa, jos sitä olette vailla.
Vaikka en mielestäni ole näkymätön, niin jouduin useaan kertaan "ylikävellyksi" eikä tietoakaan pahoitteluista. Käytöskulttuuri lienee siis joissakin asioissa erilainen.
Nuoret palveluammateissa olevat ihmiset puhuvat hyvin englantia, kannattaa käyttää mieluummin sitä kuin suomea. Apteekissa myös hieman vanhempi rouva sai kanssani sulavasti englanniksi selvitettyä yskänlääkkeen ja muun tarpeen.
Suurinta herkkuani on Rimi-kauppojen leipomotiskiltä saatavat juusturullat. Valitettavasti lähtöpäivänä niitä ei ollut tarjolla, enkä saanut tällä kertaa tuotua niitä kotiin.
Myös kakut ovat hyviä ja todella edullisia. Muu perhe suosittelee erityisesti pieniä, maitohyllystä löytyviä kohuke-patukoita, joissa on suklaata päällä ja erimakuista "rahkaa" sisällä.
Laivamatkoissa käytimme jälleen kerran Eckerö Linea, joka auton kanssa on ollut monena vuonna vertailussa edullisin. Lisäksi siitä saa S-Bonusta, kuten myös ostoksista laivalla.
Kokonaisuutena Tallinna on viehättävä, aina hieman erilainen ja edelleen mielestäni edullinen.
Hotellin olin varannut jo etukäteen booking.comin kautta. Kriteereinä olivat hinta, oma wc/suihku ja se, että kaikille on sängyt. Kuvissa Hotel G9 näytti siistiltä, enkä tietenkään sen enempää katsellut arvioitakaan. Hintaa kahdelle yölle tuli 90 euroa.
Eipä olla aiemmin oltu yhtä tyytymättömiä hotelliin, vaikka budjettireissuja tehdäänkin. Wc haisi koko vierailun ajan todella pahalta, sitä ei oltu varmaan koskaan tuuletettu. Hotellin sivuista poiketen ainakaan meidän huoneessa ei ollut mattoja tai tauluja, vaan se oli hyvin askeettinen. Isoja pyyhkeitä ei ollut saatavilla ennen iltaa, olivat kuulemma pyykissä. Ja hotelli sijaitsi kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Lapsiperhe saattaa tätä vaihtoehtoa siis miettiä pari kertaa. Henkilökunta oli ystävällistä ja puhui hyvää englantia, siitä pisteet tälle hotellille. Samoin sijainti oli hyvä, aivan Viru-keskuksen kulmilla.
Hotellista lähdimmekin siis pian kävelemään kohti Kalev Spa-kylpylää. Lasin takaa katsottuna paikka ei näyttänyt kovin kummoiselta, enemmänkin uimahallilta. Kesäkuun ajan tiskillä oli tarjolla yhteislippuja kylpylään (Kalev Spa, Aia 18) ja eläintarhaan (Tallinna Loomaaed, Paldiski mnt 145) 125 EEK/hlö. Yhteensä euroissa tämä hupi maksoi noin 30 euroa.
Kylpylässä oli hienoja ja monimutkaisia systeemeitä. Käteen sai rannekkeen, jolla kuljettiin portista sisään ja ulos. Rannekkeella myös lukittiin ja avattiin pukuhuoneen kaappi. En tiedä oliko siinä vielä jotain muitakin ominaisuuksia, joita en huomannut kokeilla.
Virolaisilla näytti olevan tapana pukea uimapuku jo pukuhuoneessa, kun meillä Suomessa ensin käydään pesulla. Koska sain huollettavakseni perheen pienimmäisen ja otimme aikaakin vain puolitoista tuntia, en ehtinyt kokeilla erilaisia saunoja, joita suihkujen vieressä olisi ollut.
Ihan pienten lasten altaassa oli oikein kuumaa vettä ja 1-vuotiaamme viihtyi siinä tunnin verran ihan kivasti. Isommat lapset laski kolmessa erilaisessa vesiliukumäessä ja malttoivat hetken pyörähtää porealtaissakin. Pukuhuoneen puolella kulki koko ajan siivooja ja joka paikka näyttikin siistiltä. Voin suositella kylpylää muillekin!
Illalla ajelimme vielä Tabasaluun syömään amerikkalaishenkiseen BabyBack Ribs & BBQ-ravintolaan. Lapset oli innoissaan ja söivätkin hyvin. Tilaamani pizza oli valtava, puolet piti ottaa mukaan. Tänne on keskustasta kuitenkin sen verran matkaa, että kävellen ei perille pääse.
Perinteinen matkaflunssa iski pahiten perheen pienimpään ja ensimmäinen yö meni yskimistä kuunnellen. Jos ei meidän huoneessa nukuttu, niin ei varmasti viereisissäkään, sen verran äänet kuuluivat selvästi käytävään.
Lähdettiin kuitenkin eläintarhaan, jossa ei heti aamusta ollut vielä paljonkaan ihmisiä. Paikka ei ollut, valitettavasti, juurikaan muuttunut neljän vuoden takaisesta vierailusta. Edelleen teki pahaa katsoa esim. tiikereitä ja jääkarhuja betonivankiloissaan. Erityisesti jääkarhut näyttivät kärsivän pahasta stressistä. Ne kiersivät samaa rataa loputtomiin.
Osalla eläimistä oli asiat mukavasti, esimerkiksi norsuilla. Niillä oli tilaa uudessa aitauksessaan, samoin kuin leijonilla.
Monilla eläimillä näytti myös näin kesän aluksi olevan poikasia.
Eläintarhan alueella oli useampia kahvittelupaikkoja ja lämpimällä säällä pitkin puistoa kulkee jäätelön- ja juomien myyjiä. Meidän kohdalle osui hieman pilvisempi ilma, eikä lasten eläintarhakaan ollut maanantaisin ja tiistaisin auki.
Tien toisella puolella sijaitsee Rocca Al Maren ostoskeskus, joka on melko uusi ja täynnä liikkeitä. Jalat oli jo aika väsyneet eläintarhakierroksesta, joten suuntasin vain niihin liikkeisiin, joista tiesin valmiiksi olevani kiinnostunut. New Yorker on yksi suosikki, jota ei vielä ole Suomessa. Samoin täältä löytyy Biomarket, kauppa jossa myydään pelkkää luomua. Marketeista tämän paikan oli vallannut Prisma, mutta iso Rimikin on aivan vieressä. Ja kauppakeskuksen parkkialueella olevasta Mäkistä saa eläintarhan lipuilla edulliseen hintaan Bic Mac-aterian ja Happy Mealin, taisivat olla vajaan 5 euroa yhteensä.
Lapset löysivät lattioilta pennosia, jotka kävimme lopuksi lahjoittamassa eläintarhan norsuille. Ostoskeskuksen yläkerrasta, lelukauppojen vierestä löytyi hauska "pankki", jonne kolikot vieriteltiin.
Mitä vinkkaisin vielä matkasta viisastuneena? En suosittele Viru-keskuksen Amarilloa. Asiakkaat on kaikki suomalaisia, joten henkilökuntakin puhuu suosiolla suomea. Ruuat ei ole yhtä hyviä kuin suomalaisissa Amarilloissa. Tasaista laatua sieltä toki saa, jos sitä olette vailla.
Vaikka en mielestäni ole näkymätön, niin jouduin useaan kertaan "ylikävellyksi" eikä tietoakaan pahoitteluista. Käytöskulttuuri lienee siis joissakin asioissa erilainen.
Nuoret palveluammateissa olevat ihmiset puhuvat hyvin englantia, kannattaa käyttää mieluummin sitä kuin suomea. Apteekissa myös hieman vanhempi rouva sai kanssani sulavasti englanniksi selvitettyä yskänlääkkeen ja muun tarpeen.
Suurinta herkkuani on Rimi-kauppojen leipomotiskiltä saatavat juusturullat. Valitettavasti lähtöpäivänä niitä ei ollut tarjolla, enkä saanut tällä kertaa tuotua niitä kotiin.
Myös kakut ovat hyviä ja todella edullisia. Muu perhe suosittelee erityisesti pieniä, maitohyllystä löytyviä kohuke-patukoita, joissa on suklaata päällä ja erimakuista "rahkaa" sisällä.
Laivamatkoissa käytimme jälleen kerran Eckerö Linea, joka auton kanssa on ollut monena vuonna vertailussa edullisin. Lisäksi siitä saa S-Bonusta, kuten myös ostoksista laivalla.
Kokonaisuutena Tallinna on viehättävä, aina hieman erilainen ja edelleen mielestäni edullinen.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Tanskan matkan suunnittelua
Tänä viikonloppuna ollaan viimein saatu tehtyä reittisuunnitelma Tanskaan suuntautuvalle reissulle. Aiemmin varasin jo Finnlinesin lautan Naantalista Kapellskäriin ja takaisin (380€) ja siihen ne suunnittelut jäikin pitkäksi aikaa.
Voisin laittaa tarkemman suunnitelman myöhemmin, mutta luvassa on pysähdyksiä ainakin Kööpenhaminassa, Odensessa, Saksan puolella Flensburgissa, Hvide Sandessa ja Tukholmassa. Haluamme välttää pelkkää paikasta toiseen ajamista, joten Kööpenhaminassa vietetään kolme yötä kaupunkilomaa ja Hvide Sandessa kolme yötä rantaelämää.
Takaisintulomatkalla säästetään ajettuja kilometrejä ja aikaa tulemalla lautalla Frederikshavnista Göteborgiin. Asuntovaunun kanssa ylitys maksaa 150 euroa, kun mennään yövuorolla. Varauksen tein Stena Linesin omilta sivuilta.
Kööpenhaminan matkaoppaita on ollut hyllyssä jo pari vuotta, viimeinkin ne pääsee käyttöön. Muutamia kiinnostavia kohteita sieltä on löytynytkin; Amalienborgin linna, Tivoli, Carlsbergin panimo, Pieni Merenneito-patsas, Rundetårn ja Nyhavn, josta pääsee kanavaristeilylle. Kaupoista ei vielä sen enempää.
Voisin laittaa tarkemman suunnitelman myöhemmin, mutta luvassa on pysähdyksiä ainakin Kööpenhaminassa, Odensessa, Saksan puolella Flensburgissa, Hvide Sandessa ja Tukholmassa. Haluamme välttää pelkkää paikasta toiseen ajamista, joten Kööpenhaminassa vietetään kolme yötä kaupunkilomaa ja Hvide Sandessa kolme yötä rantaelämää.
Takaisintulomatkalla säästetään ajettuja kilometrejä ja aikaa tulemalla lautalla Frederikshavnista Göteborgiin. Asuntovaunun kanssa ylitys maksaa 150 euroa, kun mennään yövuorolla. Varauksen tein Stena Linesin omilta sivuilta.
Kööpenhaminan matkaoppaita on ollut hyllyssä jo pari vuotta, viimeinkin ne pääsee käyttöön. Muutamia kiinnostavia kohteita sieltä on löytynytkin; Amalienborgin linna, Tivoli, Carlsbergin panimo, Pieni Merenneito-patsas, Rundetårn ja Nyhavn, josta pääsee kanavaristeilylle. Kaupoista ei vielä sen enempää.
torstai 6. toukokuuta 2010
Suunnitelmiin muutoksia
Aiemmin suunniteltu Itä-Euroopan reissu on vaihtanut suuntaa. Vaunun kanssa ollaan edelleen liikkeelle lähdössä, mutta hieman pienemmällä porukalla. Isommat lapset pääsee mummolan suuntaan lomalle ja vain pienin lähtee mukaan. Ajatuksena on ollut, että mennään lautalla Naantalista Kapellskäriin, siitä Ruotsin läpi ja Tanskaan. Ainakin Kööpenhamina kiinnostaa ja toiveissa olisi löhöillä rannalla jossakin Ringkobingin suunnalla. Haluaisin myös poiketa Saksan puolella, varmaankin Flensburgissa. Siinäpä sitä onkin ohjelmaa pariksi viikoksi.
Lyhyempiä reissuja on koko perheelle tulossa Tukholmaan ja Tallinnaan. Ruotsin puolelle hujautetaan kahdeksi yöksi jo tämän kuun puolella ja lähempänä juhannusta lomaillaan pari yötä hotellissa Tallinnassa. Kalev Spa on tarkoitus testata ja ehkä myös eläintarha. Olemme Tallinnan eläintarhassa kerran käyneetkin, noin neljä vuotta sitten. Perinteinen lomaviikko Pärnussa jää tänä kesänä väliin ja siitä on vähän haikea mieli, mutta uskon ihastuvani myös Tanskaan.
Lyhyempiä reissuja on koko perheelle tulossa Tukholmaan ja Tallinnaan. Ruotsin puolelle hujautetaan kahdeksi yöksi jo tämän kuun puolella ja lähempänä juhannusta lomaillaan pari yötä hotellissa Tallinnassa. Kalev Spa on tarkoitus testata ja ehkä myös eläintarha. Olemme Tallinnan eläintarhassa kerran käyneetkin, noin neljä vuotta sitten. Perinteinen lomaviikko Pärnussa jää tänä kesänä väliin ja siitä on vähän haikea mieli, mutta uskon ihastuvani myös Tanskaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
