Reissuun lähdettiin kotoa aamuneljän aikaan, lapsenvahdit olivat saapuneet jo hyvissä ajoin edellisenä iltana. Helsingistä lennettiin Lontooseen, jossa aikaa tapettavaksi oli kuusi tuntia. Seuraava lento vei meidät suoraan Los Angelesiin, kesto kevyet 11 tuntia. Silti siellä jaksoi olla suu virneessä, kun uloskatsoessa ei näkynyt lunta vaan palmuja.
Meillä oli jo etukäteen varattuna vuokra-auto Dollarilta, jonka toimistolle pääsi kentältä ilmaisella bussilla. Olin kieltämättä haaveillut mid-size luokan Jeepistä, mutta jäljellä oli tasan yksi Chevrolet. No, ihan kiva auto sekin oli. Hintaa viikon vuokraukselle tuli noin 150 euroa plus tankillinen bensaa.
Hotelliksi olin valikoinut West Hollywoodissa sijaitsevan Hollywood Travelodgen. Pihassa oli tilaa parkkeerata, paitsi yhdeksi yöksi jouduttiin jättämään auto hotellin takana olevalle kadulle. Hotelli oli kuin asuinrakennus, jossa jokaiseen huoneeseen oli oma ovi. Huone oli tosi tilava ja siisti. Aamiainen amerikkalaiseen tapaan on niukka, kahvia ja pulla. Täällä sai sentään muroja ja hedelmiä lisäksi. Tykkäsin siis paikasta ja voisin hyvinkin mennä uudestaan, jos noille kulmille eksyisin.
Tiistaiaamu aloitettiin kiertämällä ensin miestä kiinnostavimmat paikat, eli hot rod-liikkeet. Aloitettiin Pomonassa sijaitsevasta So-Cal speed shopista, jossa meille vinkattiin, että heidän autopajalleen on mahdollista päästä kiertämään kello 11 ja 14. Koska ensimmäiseen oli aikaa vajaa tunti, niin pyörähdettiin läheisessä Wal-greensissä eli pharmacyssa. Niitä on useampaa ketjua, itse olen käynyt ainakin CVS:ssä. Sieltä saa lääkkeiden lisäksi paljon erilaisia meikkejä, pientä syötävää ja juotavaa ja vähän kaikenlaista. Me hankittiin aurinkorasva suojakertoimella 50 ja hinta oli noin 5 dollaria. Ei missään nimessä kannata Suomesta raahata kalliita aurinkorasvoja mukanaan!
Kierros pajalla kesti reilun puoli tuntia, siellä sai kysellä ja kuvata niin paljon kuin halusi. Meitä oli yhteensä kuusi ihmistä samaan aikaan.
Sen jälkeen ajelimme City of industry-alueelle, josta California muscle partsilta mies ostikin kasan autonosia meidän Cometiin. Minä nyt en ollut niin hillittömän innoissani tuolla...
Santa Fe Springsistä löytyi Mooneyes, jossa käytiin meidän edelliselläkin Losin reissulla. Sieltä jopa minä innostuin ostamaan vaunuun hienot pölykapselit ja vähän flakea maalausta odottamaan.
Miehen toivelistalla oli vielä Petersen automotive museum, joka oli kyllä uskomattoman hieno museo. En ole ikinä nähnyt noin taidolla tehtyä automuseota, jossa riittää katsottavaa niillekin, joita vanhat autot eivät niin kamalasti kiinnosta. Suosittelen kovasti museossa käymistä kaikille! Kuvat saavat puhua puolestaan.
Kaikesta autoihin liittyvästä toiminnasta nälkäisinä mentiin syömään museolla olevaan Johnny Rocket'siin, joka sekin oli viime reissusta Las Vegasista tuttu ravintola. Syötiin kummatkin Philly cheese steak-sandwichit ja oli kyllä herkkua.
Viimeinkin koitti meikäläisen intohimojen vuoro, shoppailu! Olin etukäteen päättänyt, että Wal-martiin on ehdottomasti päästävä. Niinpä olin bongannut oikein supercenterin Crenshaw bulevardilta. Koska en ole asiantuntija, niin en voi varmaksi sanoa, mutta luulisin paikan sijainneen mustien alueella, sillä kaduilla ja kaupassa ei juuri valkoihoisia näkynyt. Ja se kauppa oli ihan kamala! Tavarat lojui hyllyissä sikin sokin, tosi paljon oli hyllyissä tyhjiä kohtia. Olin kieltämättä pettynyt. Olis varmaan pitänyt käydä myöhemmin jossain toisessa Wal-martissa katsomassa olisiko niitä ollut yhtään parempia, mutta ei ehditty.
Pettyneinä jatkettiin jo pimeän laskiessa Santa Monicaan, jossa on route 66:n loppupää ja jossa halusin käydä ihailemassa suurta laituria. Palisades Park olisi myös kiinnostanut, mutta eipä sinne pimeällä enää kannattanut lähteä. Laiturissakin oli ihan tarpeeksi ihmeteltävää. Sen viereen pääsi helposti parkkiin, joka maksoi 6 dollaria.
Niinkuin tekemistä ei olisi vielä ollut sille päivää tarpeeksi, ajeltiin vielä Sunset Bulevardille Amoeban jättimäiseen levykauppaan. Viimeksi tehtii siellä hyviä löytöjä, mutta nyt hinnat tuntuivat paljon kalliimmilta. Ostin vain Tremen soundtrackin ja mies itselleen muutaman levyn. Kaupassa kannattaa kuitenkin pistäytyä, sillä sieltä löytää ihan jokaiseen makuun levyjä ja paljon dvd:itäkin.
Samalla kadulla hotellin kanssa oli suloinen Cafe 50's, jossa halusin ehdottomasti poiketa. Kun muuta nälkää ei siihen hätään saatu kehitettyä, niin otin pirtelön mukaan. Makuvaihtoehtoja oli 50, joista päädyin minttuiseen versioon. Palvelu oli todella ystävällistä, vaikka napattiin vain pirtelö mukaan.
Keskiviikkona pääsin himoitsemalleni Warner Brosin studiokierrokselle. Ehdin koto-Suomessa huolestua, että reissu jää väliin, kun WB:n omilla sivuilla kaikki kierrokset näytti loppuunmyytyä. Googlasin epätoivoissani muita vaihtoehtoja ja löysin Starline Toursin, joka myi samoja kierroksia vain dollarin kalliimmalla ja siihen sisältyi kyyti. Epäilin kovasti, että näinköhän tässä ihmistä huijataan, kun luottokortilla piti tilaus etukäteen maksaa ja laitoin sinne sähköpostiakin. Sain vastauksen, että kierroksilla on tilaa ja laitoin tilauksen menemään. Aamulla sitten ajoimme paikan päälle Chinese theaterille, jonka maanalaisessa parkissa päivä maksoi 10 dollaria. Mentiin lippuluukulle ja saatiin liput käteen. Siinä hetki odoteltiin opastusta oikeaan bussiin.Samalla ehdittiin tutkailla teatterin edessä olevia julkkisten käden- ja jalanjälkiä, sekä Walk of Famen tähtiä. Matka studioille kesti noin vartin.
Matkamuistokaupasta piti saada True Bloodista tutun Merlotte'sin logolla varustettu muki. Ei valitettavasti tällä kierroksella päästy katsomaan baaria, joka on myös toisen suosikkini, Hart of Dixien Rammer Jammer. Siellä oli parhaillaan menossa valmistelutyöt Pretty Little Liarsin kuvauksia varten.
Aluksi katsottiin lyhyt filmi, jossa lähinnä kerrattiin WB:n tuotantoja ja kerrottiin ihan pieni pätkä historiaa. Sitten siirryimme lipuissa olevien kirjainten perusteella oman oppaamme kanssa pieniin kärryihin, joihin mahtui aina 12 henkeä. Niillä sitten opas ajeli ympäriinsä ja kertoi koko ajan kuvauspaikoista ja studioilla tapahtuneista jutuista. Ensimmäinen pysähdys, jolla pääsi pois kyydistä, oli pieni puvustusmuseo. Oli aika hienoa nähdä mallinukkien päällä asuja mm. Gossip Girlistä. Yläkerta oli kokonaan omistettu Harry Potter-elokuville. Pääsin kokeilemaan valintahattua ja olisin päässyt Rohkelikkojen tupaan. Tuossa museossa ei saanut kuvata ja sitä vahtimassa oli tosi paljon työntekijöitä.
Kyydistä pääsi pois myös leffa-autojen museolla. Batman-autot olivat aikas hienoja ilmestyksiä ja opas kertoikin, että niillä voi oikeasti ajaa, mutta joku niistä kulki vain hidasta nopeutta. Gran Torino-elokuvan autoon oli näyttelijä Clint Eastwood ihastunut niin kovin, että oli ostanut sen itselleen. Mikäli siis vierailette studiolla, eikä auto ole paikallaaan, niin Clint on sillä ajelemassa :D
Toiseksi viimeinen pysähdys tehtiin tarvikevarastolla, jossa oli uudelleenrakennettuna Frendit-sarjan kahvila Central Perk. Sille kuuluisalle sohvalle olisi saanut kevyesti istahtaa valokuvaa varten, mutta me jätettiin väliin.
Viimeisenä päästiin ihan oikeiden kuvausten kulisseihin, nimittäin Mentalistin. Me ei olla tätä ennen sarjaa seurattu, mutta ajateltiin kotona siihen mahdollisesti perehtyä. Kuvaukset ei tietenkään ollut käynnissä ja lavasteet olivat tyhjillään.
Mikäli telkkariin olisi mielinyt, olisi studiolla ollut mahdollisuus saada lippuja esimerkiksi Conan O'Brienin ja Ellen DeGeneresin talk show'huin.
Kaiken kaikkiaan, oli mukavaa päästä ihmettelemään studioiden kulisseja ja sitä kuinka sillä alueella on päivittäin jopa 10 000 ihmistä töissä. Kyseessä ei ole todellakaan mikään pieni bisnes. 50 dollaria per nokka oli kierroksesta ihan kohtuullinen hinta.
Ennen matkaa olin ehtinyt pohtia itselleni kivaa 30v synttärilahjaa ja päädyin ostamaan omassa hintaluokassani hitusen hintavan (75 dollaria) käsilaukun. Sitä lähdettiin sitten hakemaan Burbankista Pinup girl boutiquesta. Valikoima ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta mieleinen laukku löytyi kuitenkin. Jos olisin jaksanut odottaa Las Vegasiin asti, olisi valikoima ollut saman merkin (Lux De Ville) laukuissa paljon suurempi ja hinnat samat. Mutta hyvin tyytyväinen olen nyt uuteen laukkuuni ollut.
Toinen etukäteen hehkuttamani kauppaketju oli Target, joka ei sitten tuottanut pettymystä. Löysin kotona odottavalle neidille edulliset Monster High-nuket ja itselleni vaatteita. Taisi sieltä jotain muutakin tulla kotiutettua, varsinkin sitten Honolulun Targetista.
Alettiin olla aikamoisen väsyneitä, mutta minä jaksoin hihkua vielä pulled porkin perään. Tiesin, että sitä saa ostaa ruokakaupoista rasiassa ja niinpä sitten raahauduttiin vielä Food4lessiin lähellä hotellia. Saatiin pulled porkit, coleslawt, sämpylät, cupcaket ynnä muut herkut ja suunnattiin niiden kanssa huoneeseen. Valmiiksi kypsä liha kastikkeineen mikroon ja sitten coleslawn kanssa sämpylän väliin. Oli muuten yksi parhaita ruokaelämyksiä koko reissulla! Nytkin siitä kirjoittaessa kuola valuu ja antaisin paljon pulled pork-sämpylästä. Kunhan meidän matkatavarat joskus saapuu perille honey bbq-kastikkeineen, niin päästään kotona kokkaamaan tuota maailman parasta herkkua. Ja jos kova himo nyt iskee, niin tamperelaisessa Daddy's dinerissa osataan tehdä aivan mahtavia pulled pork-sandwicheja.
Siinäpä oli lyhykäisyydessään meidän parin päivän pätkä Los Angelesia ympäristöineen. Hyvän suunnittelun ansiosta ehdittiin käydä tosi monessa haluamassamme paikassa liikenneruuhkista huolimatta. Osuttiin tiistaina päivällä sumaan, joka oli aiheutunut kolarista, jossa kolaripaikalla oli myös ruumisauto. Valitettavaa, mutta luultavasti ihan arkipäivää niillä liikennemäärillä. Ilman autoa ei oltaisi millään päästy joka paikkaan tai ainakaan näin reippaalla aikataululla.
Meillä oli mukana oma navigaattori, joka ostettiin ihan tätä reissua ajatellen ebaylta. Alle 40 euron hintaan saatiin uusi, hyvin toimiva laite, jonne saatiin netistä ladattua kaikki mahdolliset kartat (myös Eurooppa, Australia yms). Sen avulla löydettiin yhtä lukuunottamatta kaikki halutut paikat. Sekin oli Havaijilla eikä edes alueen syntyperäinen asukas osannut meitä auttaa paikan löytymisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti