torstai 11. huhtikuuta 2013

Kurvailua kuuskutosella

Torstaiaamuna seitsemän maissa lähdettiin yhden päivän roadtripille, tarkoituksena nähdä mahdollisimman pitkä pätkä legendaarista route 66:sta. Meillä oli etukäteen ostettu opaskirja, joka Suomesta käsin selattuna tuntui kovin sekavalta, mutta käytännössä toimi hyvin. Ei käytetty juurikaan navigaattoria, vaan suunnistettiin kirjan mukaan. Mikäli reitille mielitte, niin kirja on ehdoton hankinta!

Ajattelin etten kirjoita tästä pätkästä mitään kovin tarkkaa kuvausta, sillä toivon kaikkien matkasta kiinnostuneiden pääsevän itse kokemaan tien kutsun. Matka etenee siis Los Angelesista vuorien välistä kohti aavikkomaisemia. Varsinkin muutama sata ensimmäistä kilometriä on pientä kaupunkia toisensa jälkeen ja tie halkoo kaupungit mukavasti. Tien varrella on paljon hienoja, vanhoja kylttejä bongattavaksi ja muutamia oikein kunnollisen pysähtymisen vaativia paikkoja tutustuttavaksi.



Monrovia: Dale's garage oli tällä hetkellä aika vaisu nähtävyys, vain muutama vanha bensapumppu ja autio rakennus.


Rancho Cucamonga: The Magic Lamp Inn on nykyään ravintola, eikä ollut vielä aamupäivällä auki. Pysähdyttiin ottamaan kuvia ja syömään omia eväitä parkkipaikalla.






San Bernardino: Wigwam Motel oli hauska ilmestys. Mikäli se olisi osunut sopivasti reitille, niin olisin mielelläni yöpynyt omassa wigwamissa.





Victorville: California route 66 museum oli suloinen pieni "museo", jossa riitti vanhaa tavaraa katseltavaksi. Museo toimii vapaaehtoisten voimin, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua. Lippaaseen saa lahjoittaa sopivaksi katsomansa summan, me laitettiin 10 dollaria. Työvuorossa oli todella herttainen vanhempi mies, joka ei millään malttanut jättää meidän seuraa, vaan kierrettiin koko paikka yhdessä ja hän kertoi tarinoita. Hän oli kotoisin New Mexicosta, mutta asunut pitkään Saksassa ja käynyt muuallakin Euroopassa. Suosittelen! Museo on auki kello 10-16.






Muutaman kilometrin päässä sijaitsee Emma Jean's Holland burger, kunnon roadside diner. Ei mitään ylimääräistä hössötystä, vaan hyvää ruokaa. Minun sandwich-annos oli ainakin niin hillittömän kokoinen, että tiukkaa teki. Henkilökunta oli rempseitä nuoria, joista jäi hyvälle mielelle. Täällä on kuvattu myös jokin kohtaus Kill Bill-elokuvasta, mutta en millään saanut mieleeni mikä, elokuvien katsomisesta on jo useampia vuosia. Pitääpä katsastaa ne uudestaan! Huomioi hassut aukioloajat, mikäli tänne mielit: 5-15!





Jonkin matkaa ajeltuamme, tien sivussa tuli ihan yllättäen Bottle tree ranch. Losista tullessa katsele vasemmalle puolelle. Jollain on ollut mielikuvitusta, kun on tehnyt metallihäkkyröistä ja lasipulloista kokonaisen metsikön. Portilla oli kyltti Do not pass, mutta ovet olivat kuitenkin auki. Vähän epäröitiin, että uskaltaako aidatulle alueelle mennä, kun ketään ei näkynyt. Kurkittiin sitten siitä portilta.
















Barstowssa olisi myös ollut museo, mutta se ei ollut torstaisin auki. Muuten kyllä kaupungista löytyi paljon kuvattavaa ja siellä yöpyminen olisi ollut mukavaa.

Amboy: Keskellä erämaata oli muutama nähtävyys. Ensinnäkin Amboy crater, jonne me emme ehtineet vaellusta toteuttamaan. Ja toisaalta vähän epäilyttikin sen jälkeen, kun luki kylteistä varoituksen käärmeistä ja skorpioneista. Aikaakin olisi pitänyt olla useampi tunti ja varustuksen parempi.


Roy's cafe oli kovin mielenkiintoinen paikka. Emme käyneet lainkaan sisällä aukiolevalla huoltoasemalla, mutta ihmeteltiin tyhjillään olevaa motellin vastaanottoa ja vierasmajoja. Majoihin oli kaikkiin avoimet ovet.




Ihan muutaman sadan metrin päässä Roy'silta on pieni silta, jonka kyljessä on kirjassakin mainittu Shoe tree. Eipä ihme ettei sitä meinannut huomata, se oli päässyt kuivumaan ja kaatunut. Säälittävä oksien ja kenkien sekasotku ei enää ole kovin merkittävä pysähtymiskohde.









Pimeä ehti laskeutua ennenkuin pääsimme Needlesiin asti. Tämä retken osa jäi harmittamaan kaikkein eniten, sillä säkkipimeässä vuorta loputtomasti noustessamme ja lopulta laskeutuessamme saatoimme vain arvailla kuinka mielettömät maisemat jäivät nyt näkemättä. Jossain vaiheessa vuorta oli tehty pieni villin lännen kaupunki, joka tietysti oli jo sulkenut kaikki ovensa. Varaa siis ehdottomasti aikaa valoisalla pysähtyä täällä! Hämärä alkoi laskeutumaan kuuden jälkeen ja jo ennen kahdeksaa oli täysin pimeää.

Meidän matka route 66:lla päättyi Kingmaniin, jossa yövyimme Knights Inn-ketjun motellissa. Ainoa paikka, jossa oli wifi myös huoneessa, mutta salasana pitää muistaa pyytää tiskiltä! Takana oli matkaa noin 600 kilometriä, johon saimme kaikkine pysähtelyineen kulumaan yli 12 tuntia. Aamulla otin vielä muutaman kuvan Kingmanista, jossa olisi ollut kiinnostava Historic district kauppoineen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti