Rugenin saarella

Viimeinen yö Saksan maalla vietettiin Camping Meierin leirintäalueella Prorassa, Rugenin saarella, josta lauttamme lähti takaisin Ruotsiin. Koska oltiin tultu heinäkuuhun, oli leirintäalue kovin täynnä ja hinnat noussut kattoon. Koko reissun kallein yö maksoi meille 40 euroa.

Proran valitsimme kohteeksi siksi, että luin Lonely Planetista siellä sijaitsevasta Natsi-Saksan aikaan tehdystä "lomahotellista". Paikka osoittautui jokseenkin kummitusmaiseksi, käsittämättömän suureksi kerrostalojonoksi aivan merenrannalla. Suosittelen lukemaan lisätietoja paikasta Wikipediasta. Rakennuksia ihmeteltyämme kävimme rannalla ja lapset uivat siellä.

Illalla pyörimme jossain läheisistä kylistä, söimme Burger Kingissä ja teimme viimeiset ostokset. Olutta sai passia vastaan ostaa yhdestä kaupasta tölkkeinä laatikoissa, kun yleensä oli vain pulloja koreissa. Hinta oli edullisempi kuin sataman myymälässä, mutta valikoima oli huomattavasti pienempi.

Koska lautta lähti vasta illalla, päätimme mennä Binziin Lonely Planetin suosittelemaan Vitamar-nimiseen "kylpylään". Osa suomalaisista uimahalleista on jo nykyään tätä tasoa, joten ei kannata odottaa ihmeitä, mutta ihan mukavasti saimme ajan kulumaan tuolla polskiessa.
Kylässä olisi ollut myös kivannäköinen diner-ravintola, mutta se aukesi vasta sen verran myöhemmin ettei me ehditty sinne syömään.


Myöhään illalla oltiinkin sitten taas Ruotsin puolella Trelleborgissa ja yövyttiin samalla leirintäalueella kuin matkaan lähtiessäkin. Tukholmaan hurautettiin päivässä ja yö taas tutulla leirintäalueella. Enää ikuisuudelta tuntunut laivamatka kotiin ja reissu oli pulkassa.

Nyt kun näitä viimeisiä päivityksiä kirjoittelen yli puoli vuotta reissun jälkeen, voin todeta, että matkaan kannatti ehdottomasti lähteä. Niin monia hienoja juttuja ehdittiin nähdä ja kokea, vaikka välillä kolmen lapsen kanssa matkaaminen pakostakin tuntui raskaalta.

Uusi reissu on haaveissa, mutta ei nyt ainakaan ensi kesäksi suunnitteilla.