Aurinko paistoi ja selkeän ilman ansiosta nähtiin hyvin maisemia, kun lennettiin Skotlannin yläpuolella. Pilvet näytti pumpulilta, jonne olisi ollut ihanaa heittäytyä.
Liikenne oli varsin erikoinen, kun täällä kotimaassa ei ole tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Tienylityskin näytti alkuun varsin hurjalta. Suojateitä tai liikennevaloja oli melko harvassa, eikä ihmiset niistä näyttänyt muutenkaan välittävän. Punaisia päin meno oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Muutamassa päivässä sitä oppi vaan syöksymään tielle, mahdollisesti seisomaan puolivälissä odottamassa.
Matka taittui kätevästi kaksikerroksisilla busseilla, joihin voi ostaa lippuja melkein joka kulmalta pienistä kaupoista tai keskustan toimistosta. Viiden päivän lippu maksoi 16,50€.
Ensimmäisenä iltana meillä ei ollut suurempia suunnitelmia, kuin käydä Irlannin vanhimmassa pubissa, Brazen Headissa. Sinne kävellessä törmättiin yhteen levykauppaan (Rhythm Records, Aston Quay, Dublin 2), jota meille oli suositeltu. Siellä oli kyllä paljon Elviksen levyjä, mutta ei oikein muuta kiinnostavaa.
Brazen Headissa syötiin luultavasti melko tyypillistä pubiruokaa, ranskalaisia ja eräänlainen voileipä, jossa paahtoleivän välissä oli paahtopaistia. Pöytään tuotiin läjä erilaisia kastikepusseja, joita sai makunsa mukaan pursottaa leivän väliin. Kyllä me ainakin tykättiin.
Siinä sitten muuten vaan harhaillessa osuttiin sattumalta ruokapaikan, joka oli tarkoitus myöhemmin katsastaa, eteen ja päätettiin poiketa pirtelölle. Jos menette Eddie Rocket'siin, niin ei kannata tilata yhtä pirtelöä vaan yhdelle, koska siitä "ämpäristä" tulee kolme lasillista. Ei tultu ajatelleeksi, niin ostettiin yksi suklaa- ja yksi mansikkapirtelö. Siinä olikin ryystämistä. Kaikki työntekijät olivat jotain muuta alkuperää, kuin irlantilaista.Liekö ketju maksaa tarpeeksi palkkaa työntekijöilleen...
Seuraavana päivänä matkaohjelmassa oli Dublin Castle ja Christ Church. Kumpikin historiasta pitäville mielenkiintoisia kohteita. Dublin Castlen opastettu kierros kesti noin tunnin (tuntui tosi lyhyeltä ja kauemminkin olisi jaksanut kuunnella selkeästi puhuvaa opastamme Janea) ja maksoi 4,50€/hlö. Sisältä linna oli todella hieno, mutta ehkä pieni pettymys, kun kaikki pinnat näytti niin uudelta.
Christ Church maksoi 5€/hlö. Kirkkoon sai tutustua omin päin kaikessa rauhassa. Etuosassa oli meneillään jumalanpalvelus, jonka ajaksi se oli erotettu köydellä. Sisällä sai kuvata kaikkialla muualla paitsi alakerran näyttelyssä, jossa oli kirjoja ja kirkkoesineitä mm. 1600-luvulta.
Christ Churchin nurkalla, risteyksessä oli mukava pieni kauppa nimeltään Off the wall Framing (9 Lord Edward street). Sieltä sai isoja ja pieniä peltikylttejä, magneetteja ja hienoja kortteja. Armas osti kaksi pientä metallikylttiä (5€/kpl), joiden on tarkoitus tulla meiän ulkosaunaan ja mie ostin melko ison, neliönmuotoisen Marilyn-kortin (3,50€/kpl).
Syömässä käytiin Burger Kingissä, joita on joka nurkalla, ehkä enemmän kuin McDonald'seja. Ne niiden jätskit ei ollu mitenkään ihmeellisiä, vaikka niitä kovasti mainostettiin. Täynnä keksinmuruja, eikä paljon minkään makuisia. Hampurilaiset oli kyllä ihan ok.
Marks & Spenceriltä ostettiin alennuksesta kookoksentuoksuista kylpyvaahtoa, nestemäistä saippuaa ja käsivoidetta (1,50€/kpl). Vaahtoa tarvittiin ehdottomasti hotellihuoneen ammeessa kylpemistä varten. Kahtena iltana tungettiin kummatkin yhtäaikaa siihen pieneen ammeeseen. Kyllä oli mukavaa :)
Muutenkin suosittelen kulkemaan pitkin Grafton Streetiä, koska joen sillä puolen siinä oli ehkä parhaat shoppailumahdollisuudet. Ruokakauppoja ei sitten kannata sieltä etsiä, ainoastaan pieniä Spareja ja Londiksia löytyy. Me ihmeteltiin pari ensimmäistä päivää, että mistä ihmeestä nää ihmiset ostaa ruokansa, kun noissa edellä mainituissa "kioskeissa" on niin huonot valikoimat ja kallista. Mutta Grafton streetin varrella on mm. Burger King, Marks & Spencer, Monsoon Accesorize (josta löysin ihanat pantteri-sukkahousut alennuksesta), Miss Selfridge, kirjakauppoja, HMV ja Captain America's (mukava ruokapaikka, jonka seinillä on julkkisten kuvia, vaatteita ja muuta sälää).
Kadun päässä on St. Stephen's Green shopping centre. Siellä on jos jonkinlaista pikkukauppaa ja vähän isompaakin liikettä. Omien mieltymysten mukaan voi poiketa kiinnostavissa liikkeissä. Yläkerrasta löytyi myös tatuointi/lävistysliike. Miulle parasta oli Claire's joka löytyy myös muualta Dublinista sekä lentokentältä. Alennuksessa oli niin paljon kaikkea pientä ihanaa sälää, etten olisi malttanut lähteä ollenkaan pois. Ostin mustavalkoruudulliset kengät (ballerinamallia, 20€), monia rannekoruja, huulirasvaa, kengännauhat (mustat kirsikoilla, 3,50€), kirsikkakorvikset 6€, muovisen pääkallo-hiuspannan 4,25€ ja armaan äidille I love cats-avainnauhan. Se kauppa oli siis aivan unelma.
Perjantaina vierailtiin Guinnessin panimolla. Sinne johtavalla kujalla seisoskeli vanha mies hevosensa kanssa ja meinasin ottaa heistä kuvan, mutta mieshän alkoi huudella et siitä pitää maksaa. No way, minähän en hevosen kuvaamisesta maksa, joten se siitä. Panimon kiertely oli melko kallis, 14€/hlö, mutta kuului siihen sentään a pint of Guinness. Olin ehkä hieman pettynyt, kun oikeaan panimoon ei pääse vilkaisemaan ollenkaan, ainoastaan sinne missä panimo on ennen ollut ja nyt siitä on tehty turistikohde. Ylimmässä kerroksessa on baari, josta näkee melkein koko Dublinin. Suurista ikkunoista on kiva ihailla maisemia, varsinkin jos sää on selkeämpi kuin meidän vierailupäivänä, sieltä näkee todella kauas.
Samana iltana harhailtiin katsomaan kuuluisaa Molly Malonen patsasta, joka sijaitsee siis Grafton streetin toisessa päässä.
Iltaisin viihdyttiin aika pitkälti hotellissa, ihan vaan keskenään viettämässä aikaa. Se kun on melko harvinaista, että saadaan olla kahdestaan. Telkkarista tuli paljon Suomessakin tuttuja sarjoja ja jotain ihan uuttakin, ei välttämättä mitään tarpeellista edes nähdä täällä. Maisteltiin sitten kaupasta löytyneitä uusia oluita ja siidereitä, kun se kunnon ruokakauppakin viimein löytyi keskustasta. Tescosta saa edullisesti kaikkea syötävää ja juotavaakin löytyy oluesta viiniin ja väkevämpiin. Viinat ei ollut mitenkään halpoja, eli niitä kannattaa edelleen hakea Virosta. Yhtenä iltana iski makeannälkä ja pakko oli kalliilla hakea läheisestä Sparista herkkuja.
Viimeisenä kunnon lomapäivänä oli tarkoitus mennä käymään Jameson-viskin tislaamossa, mutta sehän ei perhana ollut auki. Kyltteihin oli liimattu tarrat, joissa luki, että avataan taas maaliskuussa. Kotisivuilla ei vielä marraskuussa sanottu asiasta mitään, eikä infoa löydy asiasta vieläkään. Mie olin todella pettynyt matkanjärjestäjän kykyihini ja kai sitä armastakin vähän harmitti, vaikka sanoikin ettei haittaa.
Siinä sitten päivä kierreltiin keskustassa, lähinnä O' Connell streetin ympäristössä. Yhdellä poikkikadulla riitti ostoskeskuksia. Mary Streetin varresta löytyy H&M, josta mie ostin itselleni punamustaruudullisen vyön ja lapaset, sekä pääkallohameen. Jos sen liikkeen valikoimaan on uskomista, niin 60-/70-luku on muotia. Niinku olis kirpputorille mennyt, siellä oli ihan sellaisia vaatteita tarjolla. Monissa muissa Dublinin vaateliikkeissä taas oli todella perustyyliä, ei juurikaan kuvioita, pelkkiä yksivärisiä vaatteita. Melkein jokaisesta kenkäkaupasta löytyi pantterikuvioisia kenkiä, mutta yhdestäkään ei miun kokoa. Alennuksesta niitä olisi saanut 15€:lla. Ostin sitten seeprakuvioiset, nekin oikein ihanat. Samalla kadulla oli myös iso lelukauppa, Banba Toymaster. Sieltä löytyi Lindalle tuliaisiksi muovisia hahmoja Puolen hehtaarin metsästä, sekä miulle Johnny Deppin hahmo Jali ja suklaatehdas-elokuvasta ja Batman-auto 50-luvulta. Tuolla ne koristaa takan reunaa.
Mikäli haluaa ostaa tuliaisiksi tai matkamuistoksi jotain Irlanti-tavaraa, kannattaa mennä moneltakin kulmalta löytyvään Carrolls Irish Gifts-kauppaan. Moneen muuhun matkamuistokauppaan verrattuna se oli miusta edullinen. Ostin pikkuveljelle perinteen mukaan (jo Amsterdamista ja Prahasta tuotu) collegehupparin, joka maksoi vaan 15,99€. Muut tuliaiset oli lähinnä syötävää tai jotain muuta pientä lapsille. Porukoille toin yhden pullon Guinnessia suoraan tehtaalta. Enempää ei kannattanut ostaa, kun ei ne tykkää kuitenkaan.
Tässä vielä yksi hauska bongaus O'Connell Streetin varrelta. Taustalla Burger King.
Dublin on siis mukava, "pieni" kaupunki, jonka tärkeimmät nähtävyydet ehtii nähdä viikonlopussakin, jos pitää vauhtia yllä. Mie en ihastunut niin paljon, että olisi pakko palata uudelleen, mutta en kyllä matkasta kieltäytyisikään. Jos tykkää iloisesta pubielämästä, niin varmasti sellaiselle unelmapaikka. En tiedä jäikö tässä jotain tärkeää kertomatta, mutta kysellä saa ja parhaani mukaan voin vaikka koittaa vastatakin. Mitään asiantuntijaa miusta ei tietenkään näin lyhyen matkan perusteella tullut, enkä voi sanoa tietäväni mitään Irlannista, ainoastaan vähän Dublinista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti