Nykyajan ihmeitä

Ennen muinoin, kun minunkin lapsuuden perhe automatkaili Suomessa, oli lasten viihdytettävä itse itseään. Olin kova lukemaan, mutta autossa se sai aikaan oksettavan olon. Niinpä takapenkillä istuttiin hissukseen, kuunneltiin radiota, myöhemmässä vaiheessa jopa korvalappustereoita ja katsottiin maisemia. Joskus koko perhe joutui kuuntelemaan pikkuveljen satukasetteja, niitä punaisia, jos muistatte.



Menneenä viikonloppuna meidän perhe matkusti mummolaan 500 kilometriä suuntaansa. Olipahan hieman toista luokkaa viihdytysvälineistö. Dvd-soitin piti lapset hiljaisena ja vanhemmat kuunteli cd-levyjä autostereoista. Isommat lapset sai jouluna mp3-soittimetkin, mutta läppärin vetäessä viimeisiään, niitä ei oltu vielä ladattu kuuntelukuntoon. Kesäksi kuitenkin sadut ja musiikit saadaan soimaan niistä, eikä kenenkään tarvitse odottaa oman sadun kuulemistaan. Miniläppärikin on hankittu reissaamista varten ja kartalla pysymisestä huolehtii navigaattori. Tosin kunnollinen karttakirja tulee kulkemaan mukana, kun navigaattoriin ei kannata sokeasti luottaa.