Road trip pitkän kaavan mukaan

Lyypekistä lähdettiin aikaisin perjantaiaamuna kohti Hollantia. Matkan varrella Bremenissä oli ostoskeskus, joka veti minua puoleensa magneetin lailla. Primark! Ne naisihmiset, jotka ovat kyseisessä kaupassa käyneet, tietävät mistä puhun. Hillittömät määrät halpoja vaatteita, kenkiä ja muuta hilpettä. Iso säkillinen sieltä mukaan tarttui sillä aikaa, kun mies istui Starbucksissa wifin äärellä. Sain sisällytettyä reissuun jopa kaksi Starbucks-käyntiä, Bremenissä ja Groningenissa. Kummassakin oli tarjolla uutuus-frappucinoja, joita oli tietenkin pakko maistaa.

Rodenissa leiriydyttiin Hoppenhofin leirintäalueella vuokravaunussa (30€/yö) ensimmäiset kaksi yötä ja viimeinen yö vietettiin bilepaikalla Willemin vaunussa. Taitaa olla jo suurin osa eurooppalaisista leirintäalueista siirtynyt poletteihin tai kolikoihin suihkussa. Harvemmin enää saa läträtä lämpimällä vedellä, tähän kannattaa varautua! Sama homma oli Hoppenhofissa ja Kapellskärin leirintäalueella.

Perjantai-ilta oli vielä hiljainen, osittain sateenkin takia, mutta me viihdyttiin katsomassa Amerikasta asti tullutta The Rumblejetsiä. 

Lauantaina pyörähdettiin aamupäivällä Groningenin keskustassa kaupoissa. Hemasta löytyi kaikenlaista pientä kivaa kotiin ja tuleviin opiskeluihin. C&A:sta yritin löytää takkia, mutta kesä ei ole paras vuodenaika sellaisen ostamiseen.

Iltapäivällä oltiin pellon laidalla katsomassa, kun kahjot ajoivat ympyrää autoillaan. Viimeisessä lähdössä nähtiin vauhtia ja vaaratilanteita, kun pari autoa jo vähän kolauttivatkin toisiaan. Illemmalla Willem kertoi, että kyseessä oli veljekset, joten suurempaa riitaa kolhusta ei ollut tullut. Heiltä saattoi kuulemma odottaakin moista menoa.

 Illan ohjelmassa oli kolme bändiä: Stacy Cats, Wild Blackjets ja Billy Rock. Mies oli tutustunut jossain autoihin liittyvällä keskustelupalstalla hollantilaiseen harrastajaan, jonka kanssa siinä illalla sitten höpistiin pitkät pätkät. Keskustelun käsitellessä jälleen kerran ruosteisia autonosia, tyytyi meikäläinen vaan nyökkäilemään. Huolestuttavaa kyllä, autonosasanastokin alkaa olla englanniksi kutakuinkin hallussa.

Sunnuntaina oli viikonlopun paras ilma, jopa hieman aurinkoinen. Päivä oli muutenkin leppoisa, paljon ihmisiä perheineen liikkeellä, hattaranmyyntiä ja kaksi bändiä. Viimeisenä esiintyjänä oli paikallinen The Tumblin’ Go go’s, joka on aina kiva nähdä vaikkei setti tällä kertaa lempparibiisejä sisältänytkään.

Ilmaista wifiä oli kovin huonosti matkan varrella tarjolla, joten instagrammailut ja blogin päivitykset jäi todella vähiin. Vähän netin perässä päätettiin sunnuntai-iltana poiketa vielä Groningenissa Mäkkärissä, mutta siellä netti toimi muutaman minuutin huonosti ja sitten ei ollenkaan. Hauska juttu siellä oli, että tilauksen sai tehdä itse automaatilla ja noutaa sitten tiskiltä. Tällä kertaa Starbucksikaan ei tarjonnut ilmaista nettiä, joten ilman jäätiin.

Maanantai meni lähinnä ajellessa Hollannista takaisin Travemundeen, josta lauttamatkailtiin TT-Linella Trelleborgiin ja ajettiin vielä muutama tunti hiljaisia teitä ylöspäin. Vahingossa tehtiin pieni mutka Malmön keskustan kautta. Siinä sitten pimeässä katsottiin, että mikäs tuolla kadulla vipeltää. Rotta! Voi ällötys.

Hyvä yöpaikka tienvierestä löytyi noin 100 kilometriä ennen Jönköpingiä. Samalla paikalla oli useita muitakin asuntovaunuja ja rekkoja leiriytyneenä ja oli kunnolliset sisävessatkin.

Saksan puolelta satamasta ostettiin tietysti muutama laatikko olutta ja koska hinta aina kiinnostaa kaikkia, niin 6,50€ taisi olla halvimmat vaihtoehdot. Limsat maksoi 8€/laatikko, eli ei läheskään niin halpaa kuin muutama vuosi sitten Tanskan ja Saksan rajalta ostettu. Viinit ja viinat jäi ostamatta, mutta ne kannattaa hankkia paikallisista kaupoista, saatte halvemmalla. Me käytiin Familassa ostoksilla ennen kotimatkaa ja esimerkiksi karkit olivat siellä satamaa halvempia.

Jönköpingin Burger Kingissä sain taas opetuksen siitä, että en edes yritä tilata ruotsiksi, aina siinä käy huonosti. Osasin kyllä kertoa hienosti mitä ottaisin, mutta sitten se tyttö alkoi kysellä jotain, johon ei pelkkä jaa riittänyt. Eli englanniksi joutui vaihtamaan ja siltikin saatiin vähän erilainen tilaus kuin kuvittelin. No menkööt tämän kerran, kun oli niin kova nälkä.

Ja totta kai piti päästä vielä Maxi ICA:an! Yksi parhaita asioita Ruotsissa :D Oli muuten hyviä pullia, joita sieltä ostin! Meidän vakiopaikka on Bottkyrkan Maxi ICA, kun siinä vieressä on myös kiva kauppa, joka myy kaikenlaista sisustustavaraa ja itämaisia ruokatarvikkeita. Jos olet kokeileva kokkaaja, niin poikkea ja ihmettele niitä kaikkia erilaisia purnukoita, halal-olutta ja muita erikoisuuksia. Minä olen erityisen ihastunut lasisiin lootuskukka-tuikkuastioihin. Ostin kaksi uutta yhden entisen lisäksi. Toiset kerää kaikenvärisiä Iittalan Kivi-tuikkuja, niin minä kerään sitten näitä.

Ensin suunniteltiin, että vietetään viimeinenkin yö Taunuksen takakontissa villisti satamassa, mutta päädyttiin sitten kuitenkin Kapellskärin leirintäalueelle. Mukana kuljetetusta leirintäkortista oli viimeinkin hyötyä, sillä sai 50 kruunun alennuksen ja niinpä yö jäi maksamaan vain 150 kruunua. Kortissa oli vain viime vuoden tarra, mutta eipä tuosta mitään sanottu vastaanotossa, kelpasi noinkin. Varsinkin Ruotsissa tuo kortti on hyödyllinen, sillä joillakin leirintäalueilla se on pakollinen ja vaikkei olisi, niin et joudu joka kerta täyttämään tietojasi lapulle, kun kortilta leirintäalue saa ne luettua automaattisesti. Alennuksetkin toki kelpaa!

Kun ei muutakaan tekemistä enää ollut, niin käytiin satamassa iltakävelyllä. Tien olivat valloittaneet sadat minisammakot ja kymmenet etanat. Niitä väistellen... Sataman pusikoista löytyi myös Estonian muistomerkki, suuri puinen risti. Harmin paikka, että siellä sijainnut kirpputori oli kiinni, tiedä mitä hyviä löytöjä sieltä olisi voinut tehdä.

Tulipahan reissattua taas. Kilometrejä tuli äkkiseltään laskettuna noin 2800. Ilmat olisi voinut olla paremmatkin, mutta näillä mentiin. Hyviä ostoksia ja Hollannissa oli kiva päästä taas käymään. Se on sellainen rennon meiningin paikka. Saksalaisetkin puhui tällä kertaa yllättävän hienosti englantia! Ja saatiin uusia hollantilaisia tuttuja, toivottavasti nähdään uudestaankin. Willem ainakin ehti jo Facebookissa kutsua Old style weekendiin ensi vuonnakin.  Katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan!